tiistaina, helmikuuta 09, 2010

Lapsesi parhaaksi, eli vauvantarvikkeiden turhat ja tarpeelliset

Maailma yrittää estää aktiivisesti bloggaustani! Ensin Limppu, tuo teräsjousen jäntevä pieni olento, potkaisi maitokahvikupin näppikselleni eivätkä alaosan näppäimet toimi. Koska määrittelen identiteettini tietokonemerkkini kautta, s.o. käytän mäkkiä (vitsi), ei uuden ilmaisnäppiksen löytäminen olekaan ihan helppoa. Luultavasti joudun oikeasti nyt lähtemään mäkkikauppaan näppisostoksille ja investoimaan samalla kunnon hiireen, olen ihan kypsä yksinappiseen hiireen. Sitten nettimme alkoi massiivisen remontin takia pätkiä. Täällähän uusitaan nyt antennit, ikkunat, parvekkeet ja mikä riemukkainta, julkisivu. Kaikki kolme ikkunaamme ovat peitettyinä kirjavilla mainosmuoveilla ja kasvien darwinilainen eloonjäämistaistelu on alkanut. Epäilen, että hengissä tulee säilymään lähinnä zamioculcas, sitä julkisen tilan kasvia ei tapa varmaan mikään.

Mutta ei minun pitänyt tietokonetarvikkeista kirjoittaa vaan vauvan-. Kun Limppu nyt huomenna täyttää puoli vuotta, alkaa kaikille asianomaisille hahmottua, mikä vauvaa varten hankittu ja saatu tavara on tarpeellinen ja mikä turha. Kuten nyttemmin on tullut havaittua, maailmassa ei luultavasti ole tuoretta esikoisvauvan äitiä/isää epävarmempaa olentoa. Pelko siitä, että onnistuu tärvelemään vauvan, jyllää vahvana. Tähän pelkoon markkinamiehet ovat osanneet iskeä nerokkaasti vetoamalla turvallisuuteen, varhaiseen kiintymyssuhteeseen ja vauvan pehmeään laskeutumiseen kohdusta maailmaan. Näillä sydämeenkäyvillä argumenteilla myydään sitten silkkimyssyjä, merinovillaisia kapaloita, kohtuammeita, koliikkikeinuja, kätkythälyttimiä ja niin edelleen, ja kuluttajan ratkaistavaksi jää, mikä on humpuukia ja mikä tarpeellista. Olenkin joidenkin vauvantarvikeasioista kirjoittaneiden blogien kommenttilaatikossa todennut, että ainakin itselläni oli raskaus- ja vauva-aikanakin suuria vaikeuksia erottaa informaatio markkinoinnista.

No niin, ehkä pääsen vihdoinkin niihin vauvantarvikkeisiin.

VÄLTTÄMÄTTÖMÄT:

VAUNUT: Pienet ja näppärät Icoo Plasma- yhdistelmävaunut. Mahtuvat pieneenkin hissiin, niissä on kääntyvät etupyörät ja pehmeä koppa. Ja hulvaton, pinkki-punainen ulkoasu, tämän takia saimme vaunut alennuksella. Ovat pitäneet pintansa jopa noissa hirmukeleissä. Alakorissa on tilaa yhdelle, ei-niin-täydelle ostoskassille. Ostettu uutena juuri noiden kokovaatimusten takia.

SITTERI: Fisher Pricen hurjankirjava, lammen asukkaat-teemainen sitteri, jossa on irroitettava aktivointikaari sekä pyllyntäristin. Täristin oli koliikkiaikaan kovassa käytössä ja nukutimme vauvan usein sitteriin. Limppu tykkää kaikesta liikkeestä ja nyttemminkin, kun täristysominaisuus on vähän unohtunut, saatan koneella ollessani hetkuttaa sitteriä jalalla ja vauva nauttii. Sitteri oli ihan sattumalta hyvä, meidän oli tarkoitus ostaa kaupan halvin, mutta se oli lopussa. Jälkikäteen on tullut todettua, että huuto.netti on täynnä sittereitä, mutta tuolloin istuin oli tärkeää saada nopeasti eikä huuteluun jäänyt aikaa.

KANTOREPPU: Käytettynä hommattu Emman kantoreppu alkoi toimia Limpun ollessa nelikuukautinen, eli silloin, kun häntä saattoi alkaa kantaa naama menosuuntaan. Testailimme reppua nuorempanakin, mutta silloin Limppu upposi repun sisään ja huusi pää helakkana. Kantoreppu on osoittautunut käytännössä helpommaksi kuin kantoliina, koska sekä minä että mieheni osaamme käyttää sitä ilman pähkimisiä. Meillä on myös kaunis, pitkä trikooliina, mutta se on majaillut kaapissa jo kuukauden. Kirjoitan liinoista vielä myöhemmin lisää.

PINNASÄNKY: Aika itsestänselvä hankinta, mutta mainitaan kuitenkin. Näin aika paljon vaivaa löytääkseni pinniksen, joka miellyttää silmää, on käytetty ja jossa on laskettava laita. Arvatkaa kuinka monta kertaa laitaa on laskettu? No nolla, tietty. Sänky on iso, tulee käymään vielä vuosia. Isouden takia se on poikittain oman sängynpuoliskoni pääpäässä, ulotun koskettamaan vauvaa pinnojen välistä. Perhepetiä emme ole harjoittaneet, niin houkuttelvalta kuin se kuulostaakin. Perheessämme on kaksi hiukan ongelmallista nukkujaa ja jos välissämme olisi vauva, emme varmaan kumpikaan osaisi nukahtaa. Mitään aviovuode- tai romantiikankatoamis-ajatuksia minulla ei ole perhepetiä vastaan, ts en halua erikoisesti pyhittää sänkyä aikuisten paikaksi (etenkin kun synnytyksen jälkeen seksi ei ihan oikeasti ole eka, toka eikä kuudestoista asia joka käy mielessä), kyse on vain unen saamisesta.

HOITOPÖYTÄ: Valkoinen, tyylikäs ja melko kallis, uutena ostettu hyllykkö lastentarvikeliikkeestä. Ensin tarkoitus oli vaihtaa Limpun vaipat antiikkisen klaffipiirongin päällä, sillä samalla jolla minuakin on vauvana hoideltu. Piironki osoittautui kuitenkin liian matalaksi etenkin pitkälle miehelleni ja siirsimme hoitoyksikön ruokapöydälle. Ruokapöytä ei tietenkään pidemmän päälle oikein toiminut, sekin oli liian matala ja selvästi väärässä käyttötarkoituksessa. Sen jälkeen ostimme Ikeasta kevyen ja kokoontaittuvan, metallijalkaisen (ruman) hoitopöydän, joka osoittautui aivan paskaksi hankinnaksi. Limppu upposi pöydän pussittaviin syvyyksiin, eikä vaipanvaihto onnistunut. Palautimme kusisen hilavitkuttimen äreinä ja päätimme investoida kunnolliseen hoitopöytään. Tuossa nykyisessä on kolme hyllyä jonne saa kaiken mahdollisen vauvanhoitokaman. Siinä on myös kunnolliset laidat ja se mahtuu oudonmuotoiseen keittiöömme hyvin.

KYLPYTUKI AMMEESEEN: Joku iskä oli Hesarissa listannut kylvetystuen turhakkeeksi, ei selvästikään ollut kokeillut sitä itse. Kylvetystuki pitää vauvan mukavassa, puoli-istuvassa asennossa, jolloin sitä on helppo pestä molemmin käsin eikä läiskyttävää lapsukaista tarvitse kannatella vedenpinnan päällä hartiavoimin. Tukea voi säilyttää ammeen sisällä, jos ammeelle löytää järkevän säilytyspaikan (aika mahdotonta).

TUTTIPULLOTELINE: Kun selvisi, että Limppu tarvitsee tissin lisäksi keinomaitoa, törmäsimme sterilointiongelmaan, tai enemmänkin säilytysongelmaan. Tiskipöydällä kevyet pullot kupsahtelivat ja likaantuivat uudelleen. Pienen pähkimisen jälkeen ratkaisuksi löytyi metallinen viinilasiteline, jossa pullot säilyvät alassuin ikäänkuin oksilla. Teline on myös hieno esineenä, sille löytynee käyttöä vielä vauva-ajan jälkeenkin. Kuumien pullojen nosteluun keksimme silikonipäiset grilliottimet, niillä painava lasipullokaan ei lipeä otteesta.

KESTOVAIPAT: Meidän juttu. Limppu kakkaa melko harvoin ja on kasvanut jatkuvasti keskikäyrän alapuolella, joten äitiyspakkauksen Imse Vimset kestivät meillä pitkään. Alussa olin ihan ulalla kaikista kestovaippajutuista, mutta vähitellen tieto karttui. Tällä hetkellä meillä on lähes pääosin taskuvaippoja, joita saa vaikka kuinka hauskan värisinä. Kertiksiä käytämme kyläillessä ja joskus öisin, vaikka noista taskuvaipoista saa tarpeeksi toppaamalla kyllä ihan yön läpi kestävät. Ostin juuri viikonloppuna pari kestovaippaa maanmainiolta Vekarakirppikseltä tosi halvalla. Melkein kaikki kestot on hommattu käytettyinä, olen yrittänyt ottaa kaikkeen vauvantavaraan ja etenkin vaatteisiin linjan, että hommataan vain kierrätettyä. Luin jostain, että mikäli vauvantavaran valmistus loppuisi tällä hetkellä, tultaisiin jo olemassaolevilla hyvin toimeen.


VARSIN TARPEELLISET:

IMETYSTYYNY: Alussa, kun imetys oli vaikeaa ja takaraivossani tykytti jatkuva epäily siitä, että en oikeasti koskaan tule onnistumaan tässä asiassa kunnolla, olivat kaikki oheisvärkit tarpeen. Imetystyyny on tymäkkää materiaalia ja pieni vauva lepää sen päällä tukevasti. Tyynyn avulla opettelin imettämään istuen, käytän sitä joskus vieläkin. Luin jostain, että imetystyynyä voi käyttää myös istumisharjoitteluun. Tyynyn olisi voinut hommata jo raskaana ollessa, kuulemma se on hyvä myös loppuraskauden nukkumista helpottamaan.

RINTAPUMPPU: Samaisen imetystuskan mainingeissa soittelin pumppuja vuokraavaan firmaan ja totesin vuokran heti kättelyssä aivan sikakalliiksi. Oli nimittäin niin, että L oli heti synnytyksen jälkeen hommannut meille käsikäyttöisen rintapumpun ja se osoittautui aivan riittämättömäksi, en saanut herutettua maitoa sillä juuri lainkaan. Ostin siis sähkökäyttöisen Avensis-rintapumpun, joka on varsin toimiva. Lypsän harvoin, lähinnä silloin kun olen ollut ottamassa kuppia ja pistän pakkaseen "talouslaatua" (talouslaadusta onkin tehty esimerkiksi viime joulun porkkanalaatikko. Omat ystävät voi karkeasti ottaen jakaa kahteen kastiin: niihin, jotka kiljuvat YÄÄK ja niihin, jotka sanovat vautsi, tuon äidinmaidon talouskäytön suhteen. Itse kuuluin ennen lasta YÄÄK-kastiin ja nyt olenkin sitten tällainen ärsyttävä mami, joka selittää, että äidinmaito on maailman luonnollisin asia ja tekin olette juoneet sitä vauvana jne jne, en ole kuitenkaan pakottanut ihmisiä syömään omasta maidostani tehtyä ruokaa, koska no, muistan sen ällöilyajan oikein hyvin).

KÄTKYTHÄLYTIN: Kuten kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, olen jossain määrin hypokondrinen ja yleisesti ottaen herkästi ahdistuva ja pelosteleva ihminen (mielestäni tämä ei ole pelkästään huono piirre: kun mitään hyvää ei ota itsestäänselvyytenä, asioista osaa iloita suurella intensiteetillä. Minulla, kuten varmaan monilla murehtimaan taipuvaisilla on vastapainona herkkyys ilolle ja kauneudelle, onnelle). Vauvan saaminenhan ei tätä piirrettä vähentänyt, päin vastoin. Yksi pahimmista peloistani vauva-aikana on ollut kätkytkuoleman pelko. Se kuulostaa kaikessa hallitsemattomuudessaan ja ennakoimattomuudessaan joltain niin hirveältä. Kun olin pari kuukautta nukkunut huonosti ja pelännyt asiaa, menin lopulta neuvolapsykologille jolle kerroin ongelmastani ja sanoin, että "onhan niitä kätkythälyttimiä, mutta tuntuu että se olisi periksiantamista pelolle". Zyko kysyi, miksi ihmeessä en hankkisi hälytintä? Kätkytkuoleman pelko kun on siitä melko erilainen asia kuin haipelko tai torikammo: jälkimmäiset ovat melko irrationaalisia kun taas kätkytkuolemia tosiaan tapahtuu. Seuraavana päivänä tilasinkin sellaisen hälyttimen. Maksoi muistaakseni vähän vajaa parisataa euroa ja on pelastanut omat yöuneni (kuten Facebookissa, myös täällä blogissa tahdon huomauttaa, että mikäli joku teistä lukijoista nyt tietää, että kätkythälyttimet ovat turhia eivätkä estä kätkytkuolemia niin pliis, pitäkää asia omana tietonanne. En ole taikauskoinen ihminen, mutta sallittakoon minulle mielenrauha edes teknologisen talismanin avulla.)

PUUHAMATTO: Iloisen kirjava, Nooan arkki-teemainen matto, jossa on kaksi topattua kaarta roikkuvine eläinleluineen. Pitää vauvan tyytyväisenä hyvinkin parikymmentä minuuttia. Ostettu huuto.netistä.

LAHJOITETUT VAATTEET: Saimme ennen Limpun syntymää runsain mitoin vauvanvaatteita. Olin tietysti tosi kiitollinen ja iloinen lahjoituksista, mutta huomasin jossain vaiheessa, että meillä on suunnilleen puoli äitiyspakkauslaatikollista vaatteita, joita emme missään olosuhteissa pue vauvan päälle (vaikeasti puettavia, farkkuisia, ankean värisiä tai Disney-kuosisia) ja niitä kannettiin vintille selkä vääränä. Maailma on täynnä kauniita ja suloisia vauvanvaatteita, ei kannata haalia kaksiota täyteen narukiinnitteisiä, beessejä Tikru-paitoja jos niistä ei välitä. Vauvanvaatteissa laatu, käytettävyys ja ulkonäkö ovat tärkeämpää kuin suuri määrä, etenkin kun pyykkiä ryöppyää muutenkin. Ja on ihan täysin ookoo pukea vauva oman makunsa mukaan, sukulaistätien lähettämät ruusu-unelmat voi myydä huuto.netissä eteenpäin, eihän sitä itsekään käyttäisi vaikkapa nyt vaaleanliloja pörrösukkia vaikka ne kuinka olisi saatu lahjaksi. Muutenkin lahjoituksiin kannattaa oman kokemuksen nojalla suhtautua kiitollisesti mutta joskus myös torjuvasti, omaa kotia ei kannata muuttaa toisten ihmisten vintinjatkeeksi.

TURHAT:

ITKUHÄLYTIN: Siteeratakseni jotakuta Vauva-lehteläistä: itkun kuulee kaksiossa ilman hälytintäkin.

HOITOLAUKKU: Ostimme vähän hätäpäissämme (alkuajan vauvahankintoja leimasi tämä hätäpäisyys) Teutonian ylikalliin hoitolaukun, jossa on termospussi, tiivis pussukka kestovaipolle sekä hoitoalusta. No, hoitoalusta on pieni ja turha, kestovaipan saa muovipussiin eikä laukkuun oikeastaan edes mahdu kovin paljoa. Plus se on aina vähän tiellä, joko roikkuu pyörälukon edessä tai hetkuu vaunuja työntävän ihmisen mahaa vasten. Eikä hoitolaukkuun edes mahdu kovin paljoa, uimakamat täyttävät sen ihan äärimmilleen. Alussa sitä lähti hoitolaukun kanssa kauppaankin, nyt en ota sitä mukaan edes koko päivän reissuille. Riittää kun vaunujen alatasossa matkustaa pari vaippaa ja vaihtopotkari.

AMAZON KOALA-RIIPPUKEINU: Hommattiin meille liian myöhään, onneksi sentään käytettynä. Moni on kehunut riippukeinua loistavaksi ensisängyksi, siinä vauva rauhoittuu ihan itsekseen, kun oma hengitys keinuttaa. Riippukeinu on myös toisin kuin useimmat vauvakamat, tosi hyvän näköinen, kaunis ja hillitty esine. Käyttämättömänä se muuttui kuitenkin nopeasti säilytysongelmaksi ja odottaa nyt pussissaan pääsyä vintille ja ehkä myöhemmin, hamassa tulevaisuudessa tuudittaa Limppu kakkosta.

KANTOLIINAT: Tällä hetkellä pitkä trikooliina makaa kaapissa käyttämättömänä. Rintareppu on vaan niin paljon helpompi pukea päälle. Ehkä tulevaisuudessa liina pääsee taas armoihin, se on nimittäin tosi nätti ja tyylillisesti paljon lähempänä minua kuin teknisen oloinen reppu.

Tuossahan noita tulikin. Varmaan muistan kohta lisääkin, heti painettuani publish-nappia. Nämä turhat ja tarpeelliset ovat ihan yksilöllisiä, tiedän esimerkiksi että jos vauvaa nukuttaa parvekkeella, on itkuhälytin ihan ässä.

19 kommenttia:

  1. Anonyymi8:19 ip.

    Samoilla linjoilla!

    Minäkin yritän lämmitellä suhdettani kantoliinaan nyt, kun beibet täyttivät seitsemän kuukautta. Kantoreppu on ollut näppärä, mutta liinalla vauvan saa lähemmäksi, ja tuntuu siltä, että nyt tyypeillä alkaa olla kärsivällisyyttä ja sekärankaa hengata liinassa.

    Meillä näppärä väline on ollut tuttipullojen sterilaattori - sellainen kannellinen muovipalju, johon laitetaan pullot plus pari desiä vettä ja työnnetään neljäksi minuutiksi mikroon. Ei tarvinnut vahtia liedellä kiehuvaa pullokeitosta. Pullot (ja korvike) jäivät lähes kokonaan pois käytöstä, kun kiinteät vakiintuivat, joten nyt sterilaattoripömpelinkin voisi haudata komeron pohjalle, mutta usean kuukauden mittaisessa massiivisessa pullosirkuksessa tuosta oli paljon apua.

    Viimeksi tänään mietin, kuinka hyvä asia lastenvaunut ovatkaan. Jotkut kantohipit ovat kai sitä mieltä, että vaunuja ei tarvita, koska vauvan voi aina pitää liinassa, mutta esmes ruuhkassa kaupungin keskustassa pikkuihminen on aika mukavaa piilottaa vankkuriinsa, laskea kuomu alas ja peittää se harsolla. Ei tarvitse toisen nähdä eikä paljon kuullakaan maailman kuohuntaa. :)

    Ai niin, rupeatko mun fb-kamuksi? Ei oo pakko, tietenkään, mutta se voisi olla hauskaa. :)

    Heini

    VastaaPoista
  2. Anonyymi8:40 ip.

    Meillä tuli hoitolaukulle todellinen tarve vähän isompana, kun alettiin käydä kerhoissa sun muissa, ja ravintona on muutakin kuin maitoa. Yhtäkkiä huomaat tekeväsi päivittäisiä eväsretkiä! :)

    VastaaPoista
  3. Mä huusin huutonetistä sellaista pullosterilattoria, mutta hävisin huudon. Sit tajusin myöhemmin, että toi meidän mini-design-kulmamikro ei olisi edes varmaan jaksanut niellä kitaansa sitä paljua ja sitten olisi jurppinut. Mutta sellai sterilaattori vaikuttaa enivei tosi fiksulta laitteelta, etenkin kun mulle tuppaa joskus pullot unohtua kiehumaan aika moneksikymmeneksi minsaksi :O

    Mun on ihan mahdotonta kuvitella etenkään talvivauvaa ilman vaunuja, etenkin kun Limppu nukkuu vielä vaunuissa kunnon syväunta ja on siten hirveän rauhallinen mukanakuljetettava (melska alkaa kun pysähdytään). Kantohipeistä tulee mieleen se Kohti uutta-elokuvan L.N., jonka mielestä vaunut oli ihan demonin keksintö kun "niillä työntää lasta itsestään pois päin" :D

    Tietty rupeen feisbuuk-kaveriksi, mainiota :)

    Hauska kuulla muuten, et hoitolaukulle voi tulla vielä käyttöä. Oli se sentään aika kallis investeeraus.

    VastaaPoista
  4. Voisinpa tehdä itsekin samanlaisen listan, koska tapaan kirjoittaa välillä kulutusaiheista läppää omaan blogiini. Meillä välttämättömyyksien lista taitaa olla vielä lyhyempi, koska tuttipullo ei koskaan kelvannut, joten sitä myöten ei tarvinnut harkita rintapumppuakaan jne.

    Sun listastasi lähinnä vaunut, kantoreppu, pinnasänky ja sitteri ovat olleet hyviä ja ainakin jossain vaiheessa välttämättömiä. Hoitolaukkuna meillä on toiminut koko ajan vanha Marimekon humanistilaukku (eli se Risto-Matti Ratian klassikko). Nykyään siellä on lähinnä varavaippoja, muutama lelu ja pussi rusinoita kriisitilanteita varten.

    VastaaPoista
  5. Kantohippi9:47 ap.

    Löysin tänne Kulutusjuhlan linkin perusteella. Hyvä aihe - markkinoinnin ja informaation välinen raja kun tosiaan usein on etenkin vauvatarvike"industryssä" erittäin häilyvä.

    Tässä vuosien saatossa olen huomannut että turhakkeiden ja tarpeellisuuksien määrittely on hyvin subjektiivista ja näissä listoissa on todella paljon variaatioita riippuen vanhemmista ja lapsista. Itselläni on kolme lasta ja meillä esim. sittereitä, tuttipulloja tai leikkimattoja ei ole ollut yhdelläkään vauvalla käytössä, kahdella nuorimmalla (joista toinen talvivauva) ei myöskään vaunuja. :) (Anonyymin kommentissa mainittuna "kantohippinä" olen kokenut että nimenomaan siellä ruuhkassa kaupungin keskustassa vauvan on mukava piiloutua liinan sisään, eikä tarvitse toisen nähdä eikä paljon kuullakaan maailman kuohuntaa. :) ) Subjektiivisia juttuja, siis.

    Kantoreppujen suhteen olen kuullut monen kokeneen rintareput (Emma, BabyBjörn) turhakkeiksi epäergonomisuutensa ja lyhyen käyttöikänsä vuoksi. Sen sijaan ergonomisempia kantoreppuja (esim. Manduca, Ergo) moni on kehunut. Itsekin laskisin nämä sinne välttämättömyyksien kategoriaan meillä: ergonomisia ja mukavia sekä kantajalle että vauvalle ja käyttöikäkin on pitkä, koska lasta voi kantaa myös selässä (meillä 3,5 -vuotiastakin kannetaan vielä satunnaisesti Ergossa :D )

    Mitä tulee mainitsemasi lastentarvikeliikkeen sivuihin, niin esimerkiksi vaikkapa ylimedikalisoidun synnytyksen riskeistä on paljonkin tutkimustietoa eikä tällaiseen tietoon törmätessään tarvitse syyllistyä, jos itse on halunnut lääkkeellistä kivunlievitystä käyttää. Kyseisen sivuston tarkoituksena on käsittääkseni tarjota informaatiota, jonka perusteella synnyttäjä voi tehdä "informed choices" eli on tietoinen esim. epiduraalin riskeistä, ja myös tutustuu asioihin uusista näkökulmista.

    Itse pidän itseäni melko kriittisenä kuluttajana js informaation vaatteisiin naamioituun markkinointiinkin suhtaudun varauksella. Kyseiset sivut olen kuitenkin kokenut itse todella hyödyllisiksi ja jopa voimaannuttaviksi synnytykseen valmistautuessani, ja olen kuullut niistä olevan monelle muullekin hyötyä. Ei kannata siis liian suoralta kädeltä teilata omasta näkemyksestä poikkeavaa informaatiosta syyllistävänä :)

    VastaaPoista
  6. Kantohippi hyvä, minähän teilaan omassa, henkilökohtaisessa blogissani asioita, ilmiöitä ja nettisivuja aivan täsmälleen itse määrittelemälläni intensiteetillä (ja tästä jätän sen hymiön pois, en oikein pidä siitä, että kuittaillaan ja kuorrutetaan kuittailu hymiöillä jonkinlaisena pakollisena vastuuvapauslausekkeena).

    Eksyin k.o. liikkeen sivuille googlettaessani lapsiveden mentyä "synnytyksen käynnistämistä" (synnytykseni meinattiin käynnistää mutta se käynnistyi itsekseen). Google johdatti minut kiihkottoman informatiivisen sivun sijaan kyseisen kaupan sivuille, jossa käynnistyksen peloteltiin johtavan kauheiden kipujen lisäksi sektioon, lapsen ja äidin erottamiseen ja imetysongelmiin. Lukemiseni jälkeen itkin, se olikin ainoa kerta minulle, synnytystä pelkäämättömälle jolloin pelko ja syyllistävä sävy saivat hyvin rakennetun luottamukseni murtumaan.

    Kuten luullakseni itse bloggauksessa painotinkin, ovat nuo listaamani tavarat _henkilökohtaisesti_ hyviksi havaitsemiani tarvikkeita. Tiedän hyvin, että moni ei käytä sitteriä eikä tuttipulloa, enkä minäkään totisesti olisi HALUNNUT käyttää tuttipulloja ainakaan alussa (nyt ne ovat luojan lykky, on ihanaa kun lapsi osaa syödä sekä tissiä että pulloa, minun on pakko joskus saada vähän punaviiniä), mutta neuvolassa meidät määrättiin kasvukontrolliin ja lisämaidolle, eikä esikoisvauvan äitinä tullut mieleen tuota määräystä kyseenalaistaa.

    Manducaa saatamme kokeilla kun lapsi on vähän isompi. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että hankintaa sietää harkita pitkään. Toistaiseksi Emma on ergonominen sekä vanhemmille että vauvalle ja se on hemmetin helppo pukea päälle.

    Painotetaan tähän lopuksi: Lupiini on yhden helsinkiläisen äidin henkilökohtainen blogi, joka saattaa sisältää politiikkaa, ekopaasausta, ihmissuhdepohdintoja tai oikeastaan mitä vaan. Kirjoittamani asiat kertovat omasta elämästäni ollen siten juuri niin epäkoherentteja, polveilevia ja linjattomia kuin ihmisten elämät yleensäkin. En ota mitään erillisvastuuta siitä, miten kukin Lupiinia lukee, vinkkejä ja ideoita voin heitellä, mutta mikään auktoriteetti en kuuna kullanvalkeana näissä äiti-jutuissakaan en ole.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Hmm, taisin nyt olla kantohipille vähän turhankin topakka, vaikka seison kyllä sanojeni takana sinällään.

    Minulla on aktivistitaustaisena melko herkästi aktivoituva ärtymyspiste tietynlaisen "oikeaoppisuuden" julistamiseen ja näen sitä joskus sielläkin, missä sitä ei ole. Muistan ne aikoinaan vallinneet vegaani vs vegetaristi-kiistat ja niissä on jotain yllättävän samaa kuin vaistovanhemmuus vs "kevyempi" ekovanhemmuus-jutuissa. Tämän takia epäröin edelleen mennä lähipuistossa järjestettävään perhepoukamaan, pelkään kohtaavani tuomitsevan oloisia taaperoimettäjiä joille tyyliin sitterin käyttö on merkki laiskuudesta... jännän herkkiä nämäkin asiat on. Mua ilahdutti hirveästi lukea juttu Johanna Sumuvuoren äitiydestä, nainen on vihreä kansanedustaja mutta ei silti vaikuta kaikkia vauvanhoidon normikäytänteitä periaatesyistä vastustavalta supervaihtoehtoäidiltä. Ja naisen FB-kuvissa näkyy jopa niitä tuttipulloja :D

    Sehän tässä on, kun itse kokee itsensä enemmän tai vähemmän vaihtoehtoihmiseksi ja on samaan aikaan kykenemätön sekä haluton ottamaan annettuina vaihtoehtoäitiyden käytänteitä. Että joku jännä identiteettihomma siellä taustalla askaroi. Tietää olevansa hyvä äiti, vaikka haluaakin joskus vetää kännit eikä mitenkään jaksa kantaa vauvaansa jatkuvasti, mutta haluaisi myös, että kukaan muukaan ei pitäisi omia käytänteitä tuomittavina... ja silti toki samalla itse syyllistyy lievään tuomitsemiseen, se on ihan turhan helppo defenssi, se.

    VastaaPoista
  9. Kantohippi2:29 ip.

    Lupiini, kiitos vastauksestasi :) Hyvää pohdintaa ja reflektointia, sitähän äitiydessä ja vanhemmuudessa aina riittää.

    Itsellänikin on aktivistitausta ja mustavalkoisuus asioissa ärsyttää, etenkin nyt vanhemmiten kun kaikissa asioissa osaa paremmin nähdä myös niitä harmaan sävyjä. Missään tapauksessa kommenttini tarkoitus ei ollut luoda mitään arvoasetelmaa tai luokituksia siitä, miten lasta tulisi tai pitäisi hoitaa (koska tällaista yhtä totuuttahan ei ole). Yritin nimenomaan välttää tällaista viestiä, mutta ilmeisesti siinä onnistumatta. Pahoittelut jos kommentti pahoitti mielesi.

    Ilman muuta omassa henkilökohtaisessa blogissa on oikeus kirjoittaa juuri niitä omia mielipiteitään ja näkemyksiään. En halunnut haastaa tai kritisoida näkemyksiäsi millään tapaa. Lähinnä vain halusin tuoda esiin, kun esim. kantamisen suhteen aiemmat kommentit tuntuivat olevan niillä linjoilla että "vaunut ovat välttämättömyys vaikka kantohipit toista väittävät", että tässäkin asiassa voi olla erilaisia käytäntöjä ja omalle perheelle parhaaksi havaittuja tapoja.

    On totta, että me äidit liian helposti luomme raja-aitoja ja luokittelemme toisiamme tiettyihin kategorioihin. Kuitenkaan esimerkiksi lapsen kantamisessa ei läheskään aina ole taustalla vaistovanhemmuus- tms. ideologiaa, vaan motiiveja kantsmiseen on lukuisia ja monella pääasiallisena niistä voi olla esim. käytännöllisyys tai liikkumisen helppous. Itse liikun nyt neljättä vuotts lasta kantaen ja kieltämättä tuo kommentti pisti miettimään, pitävätkö tuntemattomat ohikulkijat tosiaan minua jonain fanaatikkona, josta tulee mieleen Kohti uutta -elokuvan L.N. :D Tämä siis vain humoristisena esimerkkinä :)

    Perhepoukaman tapaamisia voin (siellä itsekin pari kertaa käyneenä) muuten suositella - siellä on ihan oikeasti suvaitsevainen ilmapiiri ja jokainen on tervetullut mukaan sellaisena kuin on! Kuten jo sanottu niin ei "hörhövanhemmillakaan" ole mitään tiettyä muottia tai normia johon tulisi mahtua - yksi tekee yhdenlaisia ja toinen toisenlaisia valintoja sen mukaan, miten parhaaksi näkee.

    Ihanaa kevättä ja aurinkoisia hetkiä vauvan kanssa sinulle!

    VastaaPoista
  10. Mulla kantamisen motiivina oli se, että n. 2,5kk-5kk iässä lapsi ei vain kertakaikkiaan suostunut olemaan vaunuissa, vaan kiljui aina pää punaisena kun sen sinne pisti. Ei siis ollut vaihtoehtoja, jos halusi päästä ulos. Kätevää se ei mun mielestä ollut, kävi raskaaksi vaikka olikin ergonominen reppu ja aina oli puklua rintamuksessa (älysinkin jossain vaiheessa alkaa käyttää huivia paidan päällä). Siinä vaiheessa, kun voitiin vaihtaa vaunukoppa istuimeen ja lapsi pääsi hereillä ollessaan istuvaan asentoon, vaunuttelu alkoi taas toimia.

    Meidän Manduca on roikkunut virattomana eteisen naulakossa koko talven, voisin lainata sitä kokeiltavaksi, jos siltä tuntuu. Itse luulen, että ostan tulevaisuudessa sen tilalle jonkinlaiset matkarattaat, lapsi kun alkaa olla jo aika iso kannettavaksi muutenkin (tai sitten mä olen liian heiveröinen sitä kantamaan).

    VastaaPoista
  11. Kiitos mukavista ja paneutuneista kommenteista! Musta vauvan kantaminen on ihana juttu ja erilaiset kantovälineet näyttää mielenkiintoisilta, esimerkiksi kantotakit. Itse olen pohjimmiltaan jatkuvasti hiukan pelännyt sitä vauvan kantamista esimerkiksi ulkona, nastakengistä huolimatta liukkaus voi yllättää... tai avonainen kaivonkansi tai kivi kävelytiellä, tai mikä vaan joka vetää tasapainon ja sitten tapahtuu kamalia. Tästä syystä meillä on suorastaan neuroottisen tarkasti aseteltu kumisia liukuesteitä mattojen alle; olisi vaan niin hirveää liukastua vauva sylissä. Viime talvena, raskaana ollessa liukastuin pari kertaa ja siitä seurasi aina vähintään päivän kestävä pelko ja itketys: mitä jos sille pienelle on nyt käynyt jotain?

    Kiitos Manducan lainaustarjouksesta, ystävällistä! Pidän mielessä, syksyllä, ystävänsiskolta pikalainattu Manduca oli vielä ihan liian iso ja jotenkin konstikas, mutta nyt tai pian voisi olla eri juttu.

    Hassua tajuta sekin, että vaunukausi on kohta ohi (byhyy, ja niin on vauva-aikakin, puolen vuoden päästä jo!) ja siirrytään rattaisiin. Rattaat helpottanevat elämää omalta osaltaan myös, ne vievät niin paljon vähemmän tilaa.

    Mun täytyy varmaan blogata erikseen vaihtoehtoäitiyden käsitteistä ja omista mielikuvista. Tää aihe ei jotenkin jätä mua rauhaan: liityin juuri Facebookissa Luomulapsi-ryhmään ja aloin heti puntaroida, että ne varmaan paheksuisi mua jos tietäisi että pidän tekokuituvaatteita ja himoitsen tupakkaa ja lapsella on muovileluja... ihan naurettavia ajatuksia :D

    VastaaPoista
  12. Anonyymi9:59 ap.

    Hei, voisinkohan laittaa sinulle meiliä tuosta kätkythälyttimestä? Kaipaisin lisätietoja. :)

    t: toimistoblondi
    toimistotyontekija@gmail.com

    VastaaPoista
  13. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Petuli, mä oon nähnyt, että aika moni käyttää hoitokassina sitä vihreää, Liberon (?) pussia, jonka antoivat sairaalasta kylkiäisiksi täynnä vaippoja. Eilen just juttelin tästä yhden äidin kanssa ja se sanoi, että liberokassiin mahtuvat juuri hyvin muutama vaippa, pehvanpyyhinsetti sekä vaihtovaatteet. Meillä k.o. kassi on jossain vintin syövereissä, pitää miettiä, jaksaako sen myllertää sieltä esiin :) Ja kassi on aika hurjan värinen, pinkki-punaisten vaunujemme kanssa se tulisi olemaan todella silmiäsärkevä, iih.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi2:35 ip.

    Ensimmäinen Anonyymi palaa vielä linjoille huomattuaan, että kommentistaan seurasikin keskustelua (jee!). Minustakin kantoliinat ja -reput ovat mainio juttu - meillä on ollut käytössä pari erilaista liinaa ja pari Ergoa, ja pitkälti lasken itsenikin "kantohipiksi". Meillä vaunut, liinat ja reput ovat täydentäneet hyvin toisiaan, eikä tarkoitukseni suinkaan ollut dissata kantoliinaharrastuneita vanhempia.

    Minulle ei ollut tullut pieneen mieleenikään ennen kuin ihan vähän aikaa sitten, että autoton vauvaperhe pärjäisi kokonaan ilman vaunuja. Ja mikäs siinä, pelkällä liinalla kulkeminen kuulostaa ajatuksena viehättävältä. Vaunuissa on minusta kuitenkin puolensa. Meillä pelkkä liinan tai repun käyttö ei onnistuisi (lähinnä lasten monikkouden vuoksi), ja onhan noissa vaunuissa muutenkin puolensa.

    VastaaPoista
  16. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Anonyymi4:11 ip.

    Heh, meille se Liberon kassi osui kuin nyrkki silmään. Vaunuissa on saman tyyppistä vihreää "koristeena", joten parempaa hoitolaukkua ei vois olla. :D

    VastaaPoista
  18. Anonyymi4:11 ip.

    (Ja tuon viestin kirjoitti tstoblondi.)

    VastaaPoista
  19. Mä päätin nyt kuolettaa värisilmäni ja ottaa Liberokassin käyttöön, kun se kert löytyikin eteisen kaapista :) Tosin ehdin tilata jo huutonetistä punaisen olkalaukun samaan tarkoitukseen... shopaholisti, minäkö? Se on yllättävän syvä, vaipat, vaihtovaatekerta, pullo, korvikepaketti, tutti ja harso mahtu sinne kerrassaan ihanteellisesti. Plus niitä ei tartte KAIVAA kuten tosta Teutoniasta, vaan ne on kätevästi käsillä.

    Kohta meidän ehkä pitää alkaa miettiä sitä Ergoa kuitenkin, Emma on alkanut käydä vähän kivistäväksi selälle. Kunhan nyt vaan saisin pidettyä itseni poissa huutonetistä edes hetken :D

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!