tiistaina, tammikuuta 29, 2013

Psykonarttu-yksinhuoltaja

Mies lähti lauantaiaamuna Jenkkeihin, nyt on tiistai. Tavallaan arki on sujunut ihan tavallisesti, mutta illat ovatkin sitten olleet hulinaa ja lepsuilua. Eilen, tai oikeastaan viime yönä, vitutus kulminoitui todella pahasti. Ensiksikin: oman hiturointini takia Juhannuspoika ehti nukahtaa syliini. Pistin sen sänkyyn ja elbailin lisää Lipsin katsoessa päivän about kuudetta Dinojunaa. Sitten kun lopulta Lipsin iltapesut ja pisut oli hoidettu ja olin lukemassa sille iltasatua (Lipsi rakastaa Raul Roineen satukirjaa sen kuvituksen takia, isomahainen kuningas on jokailtainen hitti), alkoi makkarista kuulua vaativaa ulinaa. Aina, kun Juhannuspoika nukahtaa illalla ennen aikojaan, uni jää ohueksi ja vaatii jatkuvaa rauhoittelua. Ei siis puhettakaan mistään omasta hetkestä illalla tai mitään. Vannotin Lipsiä lukemaan satukirjansa itse loppuun ja nukahtamaan ja lupasin että äiti jättää oven auki. Periaatteessa tällainen onnistuukin jo, mutta kun rutiineista on poikettu jo sillä, että ipa on poissa, ei mitkään normaalit sopimukset pidäkään paikkaansa. Ramppasin siis kahden makkarin väliä rauhottelemassa kumpaakin ja sen seurauksena kävi se kaikkein ärsyttävin iltapaskuus mitä käydä voi: Juhannuspoika piristyi ja alkoi seurustella, öpeltää ja touhuta. Tätä touhuamista kestikin sitten suunnilleen puoli kahteen yöllä. Ja juuri kun pojan silmät vihdoin sammuivat, alkoi Lipsin huoneesta kuulua ulinaa. Lopulta otin Lipsin viereeni ja heräsin kahden tunnin päästä siihen, että tyttö tippui sängystä ja ulvoi sitä ja vähän kaikkea muutakin. Siinä pääsi parikin kirosanaa ja kun kissa vielä pääsi livahtamaan sängyn alle (inhoan sitä kun kissa on samassa makuuhuoneessa, se paukuttaa ovea ja puree varpaita... olen ihan ylipäätään todella tympääntynyt koko kissaressuun, hoivapotentiaalini on täysin kiinni lapsissani) karjuin NYT SIELTÄ SÄNGYN ALTA VITTUUN JUMALAUTA niin että naapurit varmasti luulevat, että huudan niin lapsilleni. Mutta kun kestounivelkainen herätetään puoli neljältä aamulla, ei kyllä korusanat huulilta kiemurtele. Lopulta sain Lipsin omaan sänkyynsä, kunnes se palasi joskus kahdeksalta viereeni, jonka jälkeen en saanutkaan unta.

Yksinhuoltajana lähinnä univelka saa helposti mittavat suhteet. Ei osaa nukkua silloinkaan kuin olisi mahdollisuus. Ja pinna kiristyy. Sattui tällä kertaa vielä niin, että en ole saanut edes toissa viikonloppuna tavallisia pitkiä aamu-uniani, koska mies oli kuume-ripulin (noro?) takia poissa pelistä ja minä vetovastuussa kaikesta. Ja tästä kaikesta johtuen olen niin hemmetin kärttyisä, että tekisi mieli oikaista kaula ja ulvoa kuulle. Ja kehottaa kaikkia idiootteja olemaan hiljaa. Sunnuntaina lasten sukulaistäti tuli hoitamaan heitä, kun olin menossa vuosia täyttävän ystävän kanssa päiväkonserttiin. Hoitohommat sujuivat hyvin, mutta rasitti olla siinä jatkuvassa neulasateessa. Kauheasti tuli kritiikkiä perhepedistä ja psykologista analyysiä siitä, että olen niin kiinni Juhannuspojassa koska se on sellainen keskosen reppana. Ja sivussa analysoitiin muiden sukulaisten äitiys, hyvin ongelmalähtöisesti. Vittuilua tuli siitäkin, että kävimme kuuntelemassa Aulikki Oksasen biisejä, koska "sehän on jäänyt sinne seitkytluvulle". Tajuan kyllä, että piikittely on keino purkaa pahaa oloa ja sitä, ettei itsellä oikeasti ole juurikaan valtaa mihinkään, eikä etenkään toisten kasvatusmetodeihin. Silti, HILJAA!! Sitä aina haluaisi alkaa oikoa toisen vääriä käsityksiä, mutta samalla tajuaa että tuo ihminen haluaa käsittää minut tahallaan väärin, koska haluaa paheksua. Tähän törmää aina joskus ihmisten kanssa esimerkiksi netissä: on olemassa tuttavia, jotka ovat päättäneet että minä olen kolmekymppisenä äitinä tylsä ja lähinnä siivouksesta kiinnostunut normipetteri. Aiemmin jaksoin oikoa näitä käsityksiä kunnes tajusin, että tuo ihminen ei halua oikeasti ymmärtää minua, koska silloin oma koherentti viholliskuva murtuisi, kun jonkun normin takaa näkyisikin oikea ihminen ristiriitoineen ja omine ajatuksineen. Että helpompi vaan normittaa. Ja se siitä.

Joo, mitäs muuta urputettavaa vielä? Viikko ei ole vielä puolessakaan. Onneksi pääsen tänään oopperaan.

lauantaina, tammikuuta 26, 2013

Raccaushaaste


Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitos Leopardikuningatar! Blogisi on todella kiva ja sillä on aivan mahtava nimi, on niin hauskaa kun äkkiä on useampi kiinnostava, fiksu ja tarkkanäköinen äitiydestä(kin) bloggaava naisihminen luettavana!

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Oon ihan jälkijunassa ja kaikki on varmasti saaneet tän haasteen, joten passaan tällä kertaa.

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Tän tunnustuksen saa vapaasti napata etiäppäin, siitä vaan!

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. Lapset, nuo hassut olennot. Juhannuspoika, jota yritin tänään epätoivoisesti nukuttaa, pääsi minulta karkuun ja ilmestyi esiin nauraa hihkuen, tonttulakki päässä. En tiedä, mistä tonttulakki löytyi, mutta pikkutaapero yöpuvussaan, kulkunen kilisten, oli nauruhermoja kutkuttava näky.
2. Mies, ihana ja rakas, viisas ja rauhallinen. Mies on lähdössä huomenna työmatkalle Ameriikkaan saakka, ja olen melko kuumotuksissani, että miten täällä ollenkaan ilman sitä pärjätään. Onneksi ostettiin vihdoin webbikamera ja asennettiin koneelle skype.
3. Ystävät, nuo arjen ja juhlan sulostuttajat. Vanhat ystävät, uudet ystävät, äitiystävät. Olen äidiksi tultuani muuttunut sosiaalisesti hämmentävän suvereeniksi, tulen yleensä varsin helposti toimeen kaikensorttisten ihmisten kanssa.
4. Koti, tilava ja kaunis ja omannäköinen. Aina jossain määrin sotkuinen, mutta viihtyisä. Erityismaininnan ansaitsee iso parveke, vaikka nyt talvisaikaan sitä ei niin paljoa käytetä, paitsi vaatteiden tuuletukseen ja pulkkien säilöntään. En ole koskaan aiemmin asunut asunnossa, jossa on lasitettu parveke. Viime kesänä parvekkeella vallitsi ihana yrtti- ja kukkahelvetti, tuoksupelakuut kukkivat kilvan ja köynnökset tavoittelivat kattoa. Ja lapset öpelsivät ja aikuiset kahvittelivat. Juhannuspojan unirytmittämiseen parveke oli aivan loistava, joskus sanoinkin ääneen, että kaikille vauvaperheille pitäisi antaa lakisääteisesti parveke, partsipäikkärit kun ovat niin kätevä keksintö.
5. Kahvittelu. Yksin, seurassa, aamulla, päivällä. Kahvi, se on parasta huumetta!


Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. Kahvi
2. Netti
3. Sylittely ja halittelu
4. Hetki omassa seurassa esim kirjan parissa
5. Imetys. Tai en minä sitä niinkään tarvitse, vaan Juhannuspoika. Tai ei sekään sitä varsinaisesti tarvitsisi, mutta koska homma sujuu ja kumpikin tykkää, niin mikäs siinä.


Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
1. Vapaa nainen törmää todellisuuteen. Sitä olen hehkuttanut ennenkin täällä Lupiinissa. Täynnä oivaltavia huomioita naisen elämästä ja valinnoista. Hauska ja armoton teos.
2. Vladimir Nabokovin Lolita. Klassikkoteos, jonka olen lukenut monen monta kertaa. Ahdistava, huikea, säälimätön kirja pakkomielteestä ja amerikkalaisesta kulttuurista.
3. Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia. Itse olin aika laiska hissantunneilla, vasta tämä sukusaaga Pentinkulman väestä sai minut tosissaan innostumaan Suomen lähihistoriasta. Mieletön teos, naurattava ja itkettävä, koskettava.
4. Päivi Alasalmen Sudenhetki. Tähän novellikokoelmaan palaan aina uudestaan. Pidän Alasalmen säälimättömästä ja mustan huumorin sävyttämästä ihmiskuvauksesta niin paljon, että luen aina hänen uudet kirjansa, vaikka ne eivät enää samalla tavalla kolahda.
5. Vita Andersenin Suu kiinni ja ole kaunis. Novellikokoelma myös, hyvin raastavaa kuvausta siitä, miten hyljeksityistä tytöistä kasvaa epävarmoja naisia. Uskon, että tästä kirjasta jokainen nainen löytää samaistumispintaa, vaikka olisi kasvanut kuinka suojatussa ja onnellisessa ympäristössä. Naiseuden tietyt kipukohdat ovat niin universaaleja.

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
Ultra Bra
Pekka Streng
Silvio Rodriguez
Gotan Project
Maritta Kuula

Viisi materialistista lahjatoivetta:
Jaa-a, mies on tosiaan juuri lähdössä sinne Jenkkeihin ja kysyi tuliaisia. Toivoin itselleni jotain Moleskinen muistikirjaa ja lapsille Gymboreen (tarkistin että paikallisella Mall:illa on niiden kauppa) vaatetta. Mutta siis noin muuten, hmm, olen ihan turhankin hyvä keksimään itselleni tarpeita, mutta hommaan ne yleensä itse. Ainakin haluaisin, että meillä olisi jokin tosi magee arkijuomalasisarja ja haluaisin myös tosi hienon ja omannäköisen talvipäähineen. Ja korujahan ei koskaan voi olla liikaa. Haluaisin sellaisen Kalevalakorun helmipallo-jutskan, joka on varmaan tosi kallis, niin kallis, etten kehtaa sellaista pyytää vasta kuin nelikymppislahjaksi, jonne on vielä lähes viisi vuotta.

Viisi lempiruokaasi:
1. Pyörtynyt imaami
2. Fattoush-salaatti
3. Suppilovahverokastike ja perunat
4. kaikki Farangin ruuat
5. Börek-piiras

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
1. New York
2. Itä-Karjala
3. Köpis
4. Meksiko
5. Marokko

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Hauska
2. Huolestunut
3. Tarkkanäköinen
4. Huoleton (kyllä, samaan aikaan voi olla huolestunut ja huoleton)
5. Analyyttinen

Viisi asiaa, joista unelmoit:
1. Mökin vintin muuttamisesta ihanaksi vaaleaksi pesäksi lapsille
2. Matkasta perheen kanssa
3. Matkasta ilman perhettä
4. Kivasta työpaikasta
5. Takkuuntumattomasta tukasta


Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:
1. Lainaan Hupsia: Älä pihtaa!
2. Valitse taistelusi (koskee erityisesti lapsia).
3. Älä mene nukkumaan riidoissa.
4. Muista aina kertoa että rakastat
5. Kiitä muita ihmisiä ja opeta lapsesikin kiittämään. Kiitoksella on uskomaton voima!

lauantaina, tammikuuta 12, 2013

Vänkyttämisestä ja lapsiharrastuksista

Yksi Facebook-ystävä linkkasi tässä päivänä muutamana artikkeliin, jossa kerrottiin vauvasta, jolla on yhdeksän harrastusta. Tästä virisi sitten keskustelu, kuten usein Facebookissa käy. Sävy oli sellainen jännästi vähän paheksuva, ihmiset toistivat että vauva ei tarvitse harrastuksia ja toivottavasti nyt ei tule paineita kellekään. Meillä ei vauva-aikoina ollut yhdeksää harrastusta (olisi kyllä aika haastavaa keksiä niin monta) mutta muutama kuitenkin, ja ne päivät olivat menemiseen ja touhuamiseen tottuneelle itselleni henkireikiä. Etenkin muskari, josta löytyi sitten muutama hyvä ystäväkin. Vietin ensimmäiset puoli vuotta esikois-Lipsin kanssa sekä melko rytmittömästi (hahahahaa rytmittömästi, Rytmissä kyllä kävin pari kertaa) että hyvin kotikeskeisesti, olin todella pahasti ahdistunut sikainfluenssapelosta enkä jossain vaiheessa käynyt vauvan kanssa edes kaupassa tai missään. Kun pelko ja akuutti tautiuhka hellittivät, meille alkoi tulla niitä harrastuksia. Tuli vauvauintia, josta emme oikein tykänneet, etenkään Lipsi, emmekä mekään sen ylenpalttisen säädön (superluminen talvi, minivaunut, autottomuus, eri sukupuolta edustavat vanhemmat - olisi ollut paljon helpompaa naisparina siellä kun vauvan olisi voinut antaa hetkeksi toiselle kun itse riisuu) takia, muskaria, josta tykkäsimme tosi paljon, värikylpyä joka oli myös aivan ihanaa sekä vauvahierontaa, johon Lipsi oli liian vanha ja liikkuvainen ja tuttejavarastavainen. Näiden hobbyjen ohella meille jäi valtavasti aikaa hengailuun, ihmettelyyn, pilvien katseluun ja rehellisesti silkkaan tylsistymiseenkin.

Tässä kohtaa kirjoitus katkesi johonkin hulinaan ja ajatus myös. Mutta pointtini oli varmaan ensiksikin kommentoida sitä, miten minussa nousee joskus "tämä ärsyttävä väärinymmärrys on pakko oikaista"-moodi, joka pakottaa minut vänkyttämään jonkun tuntemattoman kaverinkaverin kanssa ja hakemaan viimeistä sanaa. Tässä kyseisessä vauvaharrastuskeskustelussa joku tuntematon äiti kommentoi minulle että hän luottaa kasvatusoppaiden sijaan terveeseen järkeen, ja minä sitten nälväisin jotain siihen takaisin. Sain viimeisen sanan ja tykkäyspeukun keskustelun aloittajalta, ja samalla ärsyynnyshuvituin tästä omasta piirteestäni. Joskus ihmisten paheksunnantarvetta ja tahallaanväärinkäsittämisen halua netissä on vaikeaa sietää. Kun lukee kauhistelua siitä, että esikoistyttärelle ostetaan sukupuolineutraali talvihaalari, koska kuopus on poika, ja täten ei "anneta tytön olla tyttö", pitelen työpöydän reunoja, etten alkaisi vänkyttää vastaan ja selittää, että kuules, ne haalarit ovat perkeleen kalliita ja on silkkaa tervettä järkeä ostaa haalari joka käy kummallekin ja mikä sinä olet määrittelemään tyttömäisyyden ja jäkä jäkä. Yleensä onnistun kuitenkin olemaan hiljaa.

Ja niistä harrastuksista piti kanssa jotain kirjoittaa. Meillä on tällä hetkellä useampi harrastus, tai ehkä enemmänkin säännöllisehkö meno. Löytyy muskaria, perhekerhoa ja esikoisen päiväkerhoa. Meille tämä semi-strukturoitu rytmi on välttämättömyys, useampana päivänä on vaan pakko löytyä joku syy pukea haalarit ja välihaalarit ja tumput ja kypärämyssyt ja painua ulos ovesta ja nähdä ihmisiä. Joka hetki voi iskeä oksutauti, flunssa tai kamala liukkaus, joka naulitsee meidät sisälle. Kun tilanne on kohtuuhyvä, kaikki mahdollisuudet menomeininkiin on pakko käyttää. Muuten turhautuu kolmivuotias ja myös äiti. Ja tuo puolitoistiaskin alkaa selkeästi kaivata aktiviteettejä myös muiden lasten muodossa. Kaikista pikku touhuista, taidenäyttelyistä ja leikkiluolista ja muista tikusta asiaa -menoista huolimatta meille jää runsaasti aikaa silkkaan hengailuun ja möllöttämiseen, Yle areenan tarjontaan, ruuanlaittoon ja askarteluun. Aina kun tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että kolmivuotias ei saa ehkä tarpeeksi virikkeitä kotiarjessa, yritän mantrata Jari Sinkkosen (tai jonkun vastaavan gurun) läppää siitä, että lapsen on hyvä antaa tylsistyä. Ja huh, ensi kesä onkin sitten se viimeinen vapaa hengailukesä. Sen jälkeen alkavat ruuhkavuodet, edellyttäen, että saan kivan työpaikan. Ja pakkohan se on saada, on on, siitä en halua ihan vielä alkaa hermoilla.

tiistaina, tammikuuta 01, 2013

Traditionaalinen Wuosikatsaus 2012

1. Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Elin täysipäiväisenä kotiäitinä kahden pikkulapsen kanssa, imetin yli yksivuotiasta lasta, korjasin ison tomaattisadon, vietin sukujuhannusta, kävin Mindfulness-kurssin, aloitin hydrobicin.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Lupasin vähentää netinkäyttöä. Hahhaahaahaa. Täksi vuodeksi voisin luvata, että olen kiltimpi ihminen.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kyllä vaan, miehen sisko sai esikoisvauvansa ja rakas vanha ystävä myös. Ja moni muukin. On ollut ilo seurata läheisten ihmisten äitiyden alkumetrejä.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
En missään. Huoh. Oikeesti, nyt kyllä muuttuu se meininki.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012?
Suurempaa mielenrauhaa. Keskeytymättömiä unia.

7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Lasten synttärit, omat synttärit. Hääpäivän. Kaikki kivoja päiviä. Hääpäivänä karkasimme kahdestaan mökille, reissasimme skumppakännissä ympäri Stadia, menimme saaristoristeilylle ja lopulta syömään Salutorgetiin.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Kotiäitinä oleminen pään hajoamatta. Arjen pyörittäminen. Muutaman duunikeikan hoitaminen siinä sivussa.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Olen edelleen ajoittain aika huolestunut ja ahdistunut. Toivoisin olevani tyynempi ja zenimpi. Olin myös ihan turhan tyly eräälle ihmiselle, kaduttaa.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Vatsavaivoista, migreenistä ja huimauksesta. Olin aika huolissanikin. Keski-ikä ei tule yksin.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Hmm, Soda Streamer oli aika kiva. Ja tabletti, joka on tosi nyt huollossa. Järjestelmäkamera, jolla otettiin ainakin kesällä tosi upeita kuvia. Lasten laadukkaat talvitamineet, joita kyttäsin pitkään Huutonetissä ja iskin kun tuli edukas ja hyvä vastaan.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Lasten, kuten aina. Ja hauskojen ystävien. Lipsin jutut ovat kolmevuotiaana todella hulvattomia, niille nauretaan päivittäin. Kuten myös Juhannuspojan riemukkaille karjahteluille, ensimmäisille sanoille ja naurettavalle taaperotanssille.

13. Kenen käytös masensi?
Ei kenenkään läheisen ihmisen, sen sijaan jotkut ultrakonservatiiviset poliittiset kannanotot. Abortinvastaisuus, rasismi, uuskonservatiivisuus.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asuntolainaan, arkeen. Diacoriin. Naurattaa hirtehisesti aina, kun näen bussinkyljessä mainoksen "Kiitos kun kävit Diacorissa". Eipä kuulkaa kestä!

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Alkuvuodesta Pekka Haaviston menosta toiselle kierrokselle. Mökkihommista, kulttuuririennoista, kuten museoista ja ihanista keikoista, lapsen kävelemään oppimisesta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
Kerkko Koskinen kollektiivin Jos saisin. Tenhoava, virtuoosimainen biisi. Kuten koko levy. Olin syyskuun alussa Juhlaviikkojen keikalla ja elin parituntisen musiikin huumassa.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi. Närästys on pakottanut suureen kohtuullisuuteen ravitsemusasioissa.

c) rikkaampi vai köyhempi?
samarahainen.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
reippailleeni

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
pelänneeni

20. Kuinka vietit joulua?
Sukujoulussa tunnelmallisesti ja sitten kotona vanhempien kanssa. Kummankin kipeillessä lapsiarkea alta riman hanskaten.

22. Rakastuitko vuonna 2012?
No lapsiin, joka päivä. Joku jossain sanoi, että ihmiset tekevät lapsia, koska lapsiin voi rakastua aina uudelleen, kun taas kumppaniin vain kerran. Allekirjoitan.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
0.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Olen konservatiivinen jäärä teeveen suhteen. En tykkää tositeeveestä, visailuista enkä juuri muustakaan, vihkiydyn pitkällä viiveellä uusiin sarjoihin. Sanon siis tähän, että suosikkiohjelmani on Pikku Kakkonen, koska se mahdollistaa minulle suht rauhallisen ruuanlaittohetken viiden jälkeen illalla.


25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Myyrän auto, hahahahaaa. No ei vaineskaan. Lionel Shriverin Jonnekin pois oli varsin koukuttava kirja ennen kaikkea jenkkiläisen terveydenhoitojärjestelmän ja yleensä yhteiskunnan kuvauksena, sisältäen myös detaljoitua kuvausta harvinaisista sairauksista ja omituisista pakkomielteistä. Pidän Shriverin säälimättömän tarkasta ja ikihumoristisesta ihmiskuvauksesta. Tuulikki Pietilän ja Katariina Järvisen esseekokoelma Vapaa nainen törmää todellisuuteen oli mainio ikkuna nykynaisen maailmaan kaikkine valintoineen. Suosittelen kaikille äideille, naisille ja ihmisille. Helppo lukea myös lyhyissä pätkissä.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Kerkko Koskinen kollektiivi. Ihan mielettömän siistiä musiikkia.

28. Mitä halusit ja sait?
Karaoke-saunabussi-synttärit. Kurpitsasadon. Onnistumisen kokemuksia äitinä.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Mielenrauhaa. Tiettyä pitkäjänteisyyttä.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Hoh, tähän tulee nyt tällainen loppuvuoden vastaus. Katsoin eilen telkkarista elokuvan Ystävät hämärän jälkeen. Luin kirjan taannoin, ja leffa oli ihailtavan uskollinen ja kaunis visualisointi kirjasta. Ruotsalainen, pohjoismainen, talvinen ja karmiva kuvaus koulukiusauksesta ja ystävyyden voimasta.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Juhlimme tyttöystävien kanssa oikein pohjanmaan kautta Karaoke-saunabussissa. Kokemus oli ihana, olin haaveillut siitä jo kauan. Karaokebussi kiersi ympäri Helsinkiä kaikki vanhat asuinpaikkani ja päätyi lopulta Kallahden rantaan. Satoi saavista kaatamalla, saunottiin, muutama ui alasti, laulettiin Frederikkiä, muisteltiin vanhoja, humalluttiin, rynnittiin baariin. Käsittämättömän hauska, nostalginen ja ihana 35-vuotissynttäri rakkaiden ihanien tyttöjen kanssa.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
No kai se tietty mielenrauha.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012
Samaa kuin ennenkin, tosin lopetin imetysrintaliivien ja imetysystävällisten vaatteiden käytön, vaikka vielä imetänkin pari kertaa päivässä. Mustaa, tummanpunaista, violettia, vihreää. Hameita, housuja, tunikoita, näyttäviä koruja. Kotipäivinä Gudrun Sjödenin pussihousuja. Muutenkin Gudrun ja Marimekko taitavat olla meikäläisen brändejä, jotta tervetuloa vaan, keski-ikä.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Oma perhe ja etenkin rakas, järkevä, rauhallinen mieheni, ajoittain myrskyävän mieleni vakaa peruskallio.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
No se kakkonen. Pekka Haaviston pääsy pressanvaalien toiselle kierrokselle. Olin ihan täpinöissäni ja vanhalle UB-fanille Jäähallin keikka oli tietysti todella ihana kokemus. Myöhemmin sitten kunnallisvaalit, parin ystävän (including Juhannuspojan kummi) pääsy valtuustoon.

37. Ketä ikävöit?
Hmm, kaikki lähi-ihmiset taisivat olla tavoitettavissa.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Äitiporukoissa tuli taas tavattua uusia hauskoja äitejä.