sunnuntaina, tammikuuta 16, 2011

Seikkailijanaiset

Aamuhetki kullan kallis: muut nukkuvat tai pömpivät makuuhuoneessa ja minä olen koneella yksin. Hyödynnän sen siis bloggaamalla. Facebook-päivityksiä selaillessani huomasin, että eräs tuttavanainen miettii Puolaan lähtöä ja valjastaa porukkaa mukaansa. Kyseinen nainen on ihana, jotenkin lumoava, vaikka en häntä juuri tunnekaan (tai siis ehkäpä juuri siksi, ihmiset vaikuttavat aina paljon jännittävämmältä matkan päästä). Pieni tumma keijutyttö joka vaeltaa minne tahtoo ison koiransa kanssa ja laulaa ihanalla äänellä. Keksii myöhään illalla lähteä Suomenlinnaan ja yöpyy siellä taivasalla, reissaa ympäri Eurooppaa ja Intiaa. Tunnen ja olen tuntenut riippumattomia reissunaisia ennenkin. Heihin liittyy lähes poikkeuksetta saavuttamatonta, intiaaniprinsessamaista viehätystä: että joku uskaltaa ja haluaa reissata yksin, tuntematta itseään avuttomaksi ja yksinäiseksi. Yksi näistä vaeltajista, varsinainen seikkailijatar, on nykyään kahden pienen lapsen äiti ja vaikuttaa meilien perusteella onnelliselta, kotinsa löytäneeltä. Se on jännä ja ilahduttava ajatus, että kodin voi löytää sekä Huippuvuorilta että paritalosta, elämäntilanteesta riippuen.

Syy miksi itse ihailen ja haikeilen (kateudesta ei voi puhua, tunteessani ei ole mitään pistävää tai pahansuopaa) tuollaista elämäntapaa on se, että olen itse ollut ihan nuoresta asti tavallaan hyvin turvallisuushakuinen, parisuhdeorientoitunut ja kotikeskeinen. Samalla minussa on ollut, ja on edelleen, vahva annos elämännälkää ja näkemisen ja kokemisen himoa, mutta en ole esimerkiksi ikinä matkustanut yksin. Ajatus tuntuisi ihan kummalliselta ja vähän hävettääkin tajuta, että olisin varmaan kartanlukijana ja metroreittien tulkitsijana ainakin ensin ihan änkkä: minulla on aina ollut jotenkin juuri sillä tavalla nörtähtäviä miehiä, että heille kaikki tuollainen on ollut luontevampaa. On jokseenkin noloa ja antifeminististä antaa miehen hoitaa ajattelu puolestaan, mutta toisaalta mitkään metrokartat eivät lainkaan kiinnosta minua ja on kätevää kun joku muu hoitaa käytännön ajattelun. Enkä sitten toisaalta tällaisessa tilanteessa pääse liikaa päsmäämään matkakumppania, se on joskus huono tapani.

Huomasin jo parikymppisenä, tai ehkä vieläkin aiemmin, ekalla reilillä, että pidän eniten Keski-Eurooppaan, yhteen kaupunkiin kerrallaan suuntautuvista kaupunkilomista, jossa kävellään paljon, käydään puistoissa ja museoissa ja litkitään illalla hillitysti punaviiniä (paitsi joinain iltoina vähän enemmän). Sillä ekalla reilillä olin nimittäin heti ihan hiilenä: minua ärsytti se typerä periaate, että joka kaupungissa ollaan vain muutama päivä, kun Eurooppa on täynnä kaupunkeja joissa saisi kulumaan viikon helposti. En osannut nukkua junissa ja sentin paksuisella makuualustalla unet jäivät muutenkin surkeiksi. Asuimme useampaan otteeseen vallatuissa taloissa, joissa ei ollut suihkua tai vessaa tai mitään muutakaan paitsi alkoholisoituneita ja harvahampaisia crust-punkkareita joita vähän pelkäsin. Ekalla reilillä sain myös jonkun ikävän mahataudin ja olin pari päivää ihan poissa pelistä (tämä sattui tietysti siinä kusisimmassa squatissa, jossa ei ollut edes vessaa). Ajatus siitä, että olisin sairastanut yksin, vieraassa maassa, olisi ollut sietämätön. Kälyni sai aikoinaan yksin Afrikassa reissatessaan malarian ja hän kuumeili yksin leirintäalueen teltassa ja hallusinoi vuoron perään koko perheensä ympärilleen. Onneksi leirintäalueen pitäjät hoitivat häntä, mutta koko juttu kuulosti todella hyytävältä (erityisesti nyt, luettuani Kuukausiliitteen malaria-jutun, kamala tauti!).

Kun sitten matkustin ekaa kertaa nykyisen mieheni kanssa Prahaan, säästettyäni rahat työskentelemällä öisin Postissa, olin seesteinen. Juuri sellainen matkailu tuntui omalta, että talviaikaan hypätään vähän lämpimämmän ilmanalan kulttuuriin, välikausitakkikauteen, yövytään hotellissa ja kävellään koko päivä kaupungilla. Sitä mallia lomamme ovatkin noudattaneet, emme käytännössä ikinä matkusta kesällä vaan esimerkiksi varhaiskeväällä, kun Wienissä kukkivat jo magnoliat ja Barcelonassa on appelsiinikausi.

Luin vähän aikaa sitten jostain lehdestä Vuokko Hovatan ja Anna Tuluston yhteishaastattelun. He kertoivat matkustaneensa aikuisporukalla, ilman lapsia Pietariin ja bailanneensa ja syöneensä hyvin. Se kuulosti ihanalta! Nimen omaan aikuisreissu, ilman jatkuvaa lasten tarpeiden ja vaateiden huomioonottamista. Omalla kohdallani tähän menee varmasti joitain vuosia, mutta en ole vieläkään hylännyt ajatusta tyttöporukalla tehtävästä matkasta Itä-Karjalaan. Seuraavaa oikeaa matkaa ei ole tiedossa, yritän painostaa hienovaraisesti muuta perhettä keväällä tehtävään Köpiksen reissuun, saa nähdä.

lauantaina, tammikuuta 01, 2011

Trad. vuosikatsaus 2010

Täytän nyt jo neljättä, eiku viidettä (minullako huono laskupää) kertaa Lupiinin vuosikatsauksen. Tätä voisi siis hyvällä syyllä kutsua traditioksi!

1. Mitä sellaista teit vuonna 2010, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Lopetin imetyksen, näin lapsen kehityksen vauvasta taaperoksi, asuin melkein vuoden pressuin peitetyssä talossa, kohtasin läheisen vakavan sairauden. Elin työelämän ulkopuolella legitiimisti, kotiäitinä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

Näköjään lupasin koventaa nahkaani ja lakata ottamasta pulttia niin herkästi. Homma ei kyllä mennyt aivan putkeen. Äidin kanssa kärhämöimme edelleen, tosin saimme varmaankin joitain kipukohtia myös selväksi. Sinällään olen huomannut nahkani kovenemista, etten enää pelkää hylkäämistä samalla tavalla ja uskallan olla suorempi ystävyyssuhteissa. Toisaalta olen tietoisesti päättänyt lopettaa sellaisen "jäi vaivaamaan tämä kuukauden takainen sanomisesi"-henkisen reklamoinnin. Jos en kykene näyttämään pahastumistani sinä hetkenä, en halua kiusata toista paisuttelemalla asiaa mielessäni ja ottamalla sitä liian myöhään esille. Tästä on muutama ihan konkreettinen kokemus. Haluan kehittää sitä, että osaan puoltaa itseäni ja olla jämäkkä ja suora, mutta olla kuitenkin olematta yliherkkä mimosa joka muutaa tulkintansa totuuksiksi.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kyllähän niitä bebejä taas kaveripiiriin pulpahteli. On nyt sellainen aika. Samaa toivon ensi vuodelle, toivon ihan hirveästi että pari ystävääni joiden tiedän toivovan perhettä, onnistuisivat sen saamaan. Sen lisäksi toivon, että Vickan ja Daniel saisivat vauvan. En olisi ikinä uskonut kommentoivani Lupiinissa sanallakaan yhtäkään monarkkia, koska heidän touhunsa ovat aina aiemmin olleet minusta suunnilleen yhtä kiinnostavia kuin bussivarikon polttoaineenkulutusta käsittelevät excel-taulukot, mutta naapurimaan häät viime kesänä saivat mielen muuttumaan. Vickan ja Daniel ovat ihania!

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?

Virossa ja Ruotsissa, jee. Hinku "oikealle" matkalle alkaa kyllä olla jo tosi paha. Ehkä keväällä reissaamme jonnekin päin Eurooppaa edellyttäen että lentokaaos on selätetty. Tai sitten Köpikseen, jonne olen pitkään halunnut ja jonne pääsisi ilman ilmailuakin.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2011, jota puuttui vuodesta 2010?

Työtä. Edes vähäksi aikaa. En jaksa juuri nyt olla täysiaikainen kotiäiti, jotain pitää kehittää. Mikäli muutamme, toivon, että löydämme hyvän kodin.

7. Mitkä vuoden 2010 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Olen aika huono päivämäärissä, eli muistan varmaan nämä perinteiset. Hääpäivämme 30.6. jonka vietimme helteisessä skumppakännissä saaristoristeilyllä ja Kappelissa syömässä (oi kesä ja nousuhumala!) kahdestaan. Lipsun ja itseni syntymäpäivät, molemmat elokuussa. Juhlimme niitä pikkumökillä ja loppukesän kukantuoksuiset puutarhajuhlat omista kasviksista kokattuine tarjoomuksineen täyttivät pitkäaikaisen haaveeni.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Pitää jälkeläinen terveenä ja onnellisena ja olla läsnä läheisille ihmisilleni. Syksyllä aloin tehdä vähän oman alan hommia ja huomasin, kuinka paljon nautin niistä. Oli hienoa oivaltaa valinneensa oikein. Sen myöntäminen, ettei puolen elämän saatossa kasvanut ongelma kadonnutkaan ennen edellistä raskautta ja avun hakeminen siihen. Sain kurpitsapenkin kukoistamaan ja tuottamaan hedelmää ensimmäisen kerran kunnolla oivallettuani, että niiden pitää kasvaa tosissaan korkeassa kohopenkissä.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Varmaan riitely äidin kanssa, taas. Joskus tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten aktivoi Lipsiä tarpeeksi ja leiki sen kanssa koko ajan vaan pidän sitä hetkittäin suoranaisena riesana. Tiedän kyllä, että tällaiset ajatukset ovat ihan ok.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Liukastumisen seurauksena polven sisäsyrjään sattui. Olin myös syksyllä kamalassa oksennustaudissa juuri kun L oli reissussa. Jouduin soittamaan vanhemmat hätiin, koska vietin jokaisen hetkeni kylpyammeessa uikuttamassa ja tyhjenemässä.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Kevyet ja hyvät matkarattaat, joita käytimme lumen tuloon asti. Pronssinkultainen luomiväri oli myös aivan loistava ostos, rakastan sitä! Minulle kesti 32 vuotta alkaa käyttää värillisiä luomivärejä, kiitos tästä kuuluu rakkaalle Gatalle.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Oman ja ystävien taaperoiden käytös nauratti kerrasta toiseen.

13. Kenen käytös masensi?
Vaikka kenen, mamukriitikkojen, eläinrääkkääjien jne. Ja monen poliitikon, vaikka nyt A-Studion Homoillan ihmisvihamielisten jeesuksella ratsastajien käytös. Huvittavana sivujuonteena mainitsen, että luulin aiemmin ihan tosissani, että Tosimies-lehti sisältää homopornoa, mutta se onkin kuulemma joku kristillinen julkaisu.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Tää on vähän pöljä kysymys, koska varmaankin kaikki, jotka eivät ole peliriippuvaisia tai alkoholisteja, käyttävät suurimman osan rahoistaan elämiseen. Kesällä käytin paljon rahaa kasveihin.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Omasta perheestä, mökistä kesällä. Remontin loppumisesta kotona, iloisista uutisista, eräästä työhaastattelusta. Näköjään minusta on nyt tullut kotiin käpertynyt nautamamma, koska en hetimiten keksi yhtään yhteiskunnallista asiaa tähän. Hmm.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2010?
Paukkumaissin Mopolaulu. Vaikka se on lastenlaulu, laukaisee se minussa letkeän reggae-rytmisyytensä takia kyllä varsin epä-äitimäisiä intohimoja notkua kesänurmikolla porukalla, ilman lapsia mailla halmeilla. Musiikki vaikuttaa minuun näin, jonkinlainen unelmoiva elämännälkä nousee pintaan. Joskus en kuuntele musiikkia ollenkaan, kun en halua kaivata asioita, jotka ovat liian kaukana. Vuokko Hovatan uusi levy on myös ihana. Kävimme Nassun kanssa toukokuussa Vuokko Hovatan ja Aulikki Oksasen keikalla ja kyynelehdimme punkkulaseihimme suurimman osan aikaa.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi, ihan näkyvästi. Yes!!

c) rikkaampi vai köyhempi?
köyhempi

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
reippailleeni

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
pelänneeni

20. Kuinka vietit joulua?
Sukujoulussa ja seuraavan päivän vanhemmilla. Oli kivaa ja mukavaa! Lahjat olivat fiksuja ja mietittyjä ja muutama ihana turhakekin mahtui mukaan. Lipsi sai maailman kauneimman, puusta tehdyn ja heleillä väreillä maalatun venäläisen soittorasian, jossa taidokkaasti veistetyt eläimet kiertävät karusellissa. Soittorasia jäi mummolaan sellaiseksi mummola-ihmeeksi.

22. Rakastuitko vuonna 2010?
Tietysti tuohon Lipsi-pökäleeseen rakastuu uudestaan vähän väliä. Joskus pitää mennä pusuttelemaan sitä sen nukkuessa kun se on niin söpö vaippapeppu kohti kattoa sojottaen, posket rutussa.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
0.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Täydelliset naiset! Ostin keväällä Huuto.netistä uimahousut Lipsille ja niiden myyjä tarjosi halvalla Täykkäreiden ekaa ja tokaa tuotantokautta. Ostin ne imetysmaratonien ratoksi ja jäin ihan koukkuun. Ostin kaikki muut ilmestyneet seasonit ja nyt katson sarjaa joka maanantai, jos vaan muistan. Inhoan tekohaurasta, tunaroivaa ja verenhukasta kärsivän näköistä Susania ja rakastan tahratonta, symmetrisen kaunista mutta pinnan alla kuohuvaa Breetä.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tähän tulee kirjoitettua se viimeksi lukemani, Miina Supisen Apatosauruksen maa. Olen lukenut tasaista tahtia koko talven ja joukkoon mahtuu varmasti monia helmiä (ai niin, nyt muistankin. Löysin Sarah Watersin kirjat keväällä enkä ole melkein koskaan koukahtanut niin kunnolla hienosti rakennettuihin epookkeihin). Apatosauruksen maa oli hulvaton, absurdi ja naurattava. Pidän tuollaisesta sekopäisestä otteesta, jonka moni kirjailija menettää vanhetessaan. Luin myös Alasalmen uusimman, Valkoisen naisen, josta en tykännyt, vaikka Alasalmen alkupään tuotanto on supismaisen mahtavaa.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Levy nimeltä Ei mennyt aika koskaan palaa, jossa mm Vuokko Hovatta ja Tuure Kilpeäläinen esittävät uusia versioita venäläisistä hiteistä, on ihan mahtava! Olen muutenkin ihastunut venäläiseen, pateettiseen iskelmään. Mökillä soi kesäisin kanava nimeltä Doroznoe radio, josta ei tule lainkaan puhetta vaan pelkkää tunnekylläistä ja paisuttelevan melankolista venäjänkielistä musaa. Sen lisäksi aloin kuunnella Leonard Cohenia, se sopii kotifiiliksiin hyvin.

28. Mitä halusit ja sait?
Reissuun perheen kanssa. Kurpitsapenkin. Remontin loppumisen. Laihtumisen.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Hmm. Vaikeaa vastata tähän yksiselitteisesti. En voi sanoa, että olisin halunnut työpaikan, mutta olisin toivonut sopeutuneeni paremmin kotiäidiksi. Koska kotiäitiys ei ole oma juttuni. Tätä kautta minulle on valjennut, että kaksi lasta on meille ehdottoman hyvä lapsiluku, suurperheen äidiksi en missään nimessä halua. En osaa hukata minääni äitiyteen, vaikka siitä taidosta olisi joskus hyötyä.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Leffassa tuli käytyä harmillisen vähän. Ruotsalainen avioliitto oli aika hauska ja oivaltava, siinä keski-ikäinen pariskunta laajensi (toisen halusta) parisuhdettaan jonkinlaiseksi kolmio- tai neliösuhteeksi. Omassa ystäväpiirissä on ollut näitä polyamoriakuvioita jo pidempään ja niitä on aina mielenkiintoista pohtia ihan ulkoa käsinkin ja tuulettaa omia luutumiaan siinä sivussa.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Täytin 33 ja juhlin hilpeästi mökillä. Varsinaisena synttärinä olin rakkaan ystäväni Nassun kanssa katsomassa Tuure Kilpeläistä Sir Einossa ja muuten vaan baareilemassa.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Ei kai mittaamattomasti mikään. Toivoisin sopeutuneeni elämääni tyytyväisemmin.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2010
Alkuvuodesta imetyspaitoja ja lotkottavia hameita, loppuvuodesta normaalit vaatteeni. Musta, hyvin leikattu talvitakkini, joka vietti viime talven vintillä kutistuttuaan katalan komeroilman vaikutuksesta, oli nyt kummallisesti väljentynyt (komeroilma on oikullinen!), on taas päässyt aktiivikäyttöön. Rakastan takkiani, olen siinä ryhdikkään ja huolitellun ja naisellisen näköinen. Vaatteiden väriskaalassa esiintyvät musta, punainen, turkoosi, tumma oranssi. Lämpimiä ja murrettuja, tummia värejä.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Lapsiajan sujuminen, ystävät ja perhe.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tulevat eduskuntavaalit kiinnostavat vähän sitäkin kautta, että olen avustanut erästä ehdokasta. Persujen ja yleisen, puusilmäisen öyhöpopulismin nousu on mielenkiintoista, joskin vituttavaa. Homoilta ja sen seuraukset olivat kiinnostavia. Romanikerjäläisten tilanne kiinnosti ja ahdisti etenkin kun en osaa itse ainakaan lainkaan sanoa, mitä sille pitäisi tehdä. Keskustelu tehotuotannosta ja eläinten oikeuksista, salaa kuvatut videot sikatiloilta.

37. Ketä ikävöit?
Kaukana olevia ystäviä, joitain ex-työkavereitakin hetkellisesti, siis niitä joihin ei tule pidettyä yhteyttä mutta joista jäin tykkäämään lämpimästi.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Blogimaailmasta tuttu suloinen kissatar J vaikuttaa kauhean mukavalta, meillä on synkannut kerrassaan hyvin. Samoin muutama äitiharrastuksista tutuksi tullut, saman henkinen, asiat hilpeän sarkastisesti näkevä äiti on ilahduttanut. Olen myös tutustunut naapuriin, jolla on samanikäinen tyttö, hän vaikuttaa oikein mukavalta. Uusia tuttuja on tullut jonkin verran, se on aina kivaa. Tähän edittiä: Olen myös tutustunut samanhenkiseen porukkaan vanhempia, joista suurinta osaa en ole koskaan tavannut, mutta jotka tuntuvat jo läheisiltä. IY:n porukat, tiedätte keitä olette, sydän.