sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Huonekasvien hautuumaa

Johtuneeko sitten lumettomuuden aiheuttamasta valottomuudesta vai mistä, viherkasvini ovat tehneet joukkoitsemurhaa viime aikoina. Eilen biojätteiseen hautaansa saatettiin traakkipuu, joka oli tiputtanut 90 prosenttia lehdensuikaleistaan ja lutsahteli mätänä kun kaivoin sitä irti ruukustaan. Samasta traakista oli kisu katkonut kaksi kolmesta varresta, joten kovin tyylikäs se ei ollut ennen kuolemaansakaan. Samalla kertaa lähti vanha ystäväni nappikukka (oikeaa nimeä en tiedä, en ole koskaan nähnyt sellaista kukkakaupoissa, siinä oli pyöreät, rintamerkin kokoiset lehdet ja puumainen varsi). Pari viikkoa sitten lähti pitsilehti viimeiselle matkalleen, kultaköynnös kellertyy, tuhma poika lerpattaa velttona eikä spruitsauttele, jopa rönsylilja retkottaa. Purppurajuoru on muuttunut vaaleanvihreäksi ja jotenkin anorektisen oloiseksi. Ja helkutti sentään, lempikukkani, rakkauslahja Zamiifolia on alkanut ruskettaa lehtiään. Pidän kovasti viherkasveista, mutta en ole kasviekspertti. Luen ihastellen ihmisten erikoisista huonekasviratkaisuista, kamelioista, kärsimyskukista ja tuoksupelargonioista. Kotimme ei ole monisuunta-ikkunaisuudestaan huolimatta kovin kasviystävällinen, sijaitsemme ensimmäisessä kerroksessa ja etenkin pohjoisen puolella on hyvin hämyisää. Ehkä pitäisi vaan panostaa enemmän. Vanhemmilla on kaksi ihanaa kukkaikkunaa, joissa köynnökset kiertelevät ja viidakko suhisee. Kukkaikkunat on oikeastaan suunniteltu näköesteiksi, tuolla kantakaupungissa (oih) kun sellaisiakin pitää harrastaa.

Minulla on ollut maanisen luova kausi, ei ole oikein huvittanut poistua koneen äärestä pariin päivään, olen kyllä poistunut, monastikin, mutta kaivannut jatkuvasti IDEOIMAAN ja toteuttamaan. Tai siis, ideoimista voi harrastaa vesijuostessakin, mutta olen pakkomielteinen merkkaaja ja listailija, ja pelkään kuningasideoiden muljahtavan päästäni altaan syvään päähän, jos en heti kirjoita niitä ylös. Luomisinto lähti niinkin banaalista asiasta kuin häiden graafisen ilmeen (öh) suunnittelusta, olen taputellut itseäni selkään huomatessani, että olen ihan oikeasti saanut aikaan pari hienoa juttua. Osa luomisen tuloksista on paskaa, mutta yritän olla välittämättä siitä ja ajatella, että hukkaan mennyttä työtä ei olekaan. Luovan kauden sivuoireena oikea ranne on sikamaisen kipeä.

Hääpimpelipomista vielä sen verran, että kartongin, silkkinauhan, liiman, postimerkkien ja muun sinällään pienten mutta suuriksi summiksi sukeutuvien tarpeiden lisäksi ostin itselleni juhlakengät. Ne ovat ihanat, mustanahkaiset, remmilliset ja korolliset, juuri sopivassa suhteessa sirot ja jämäkät. Niissä on aavistus kenkäfetissi-estetiikkaa. Yritän opetella vielä kävelemäänkin niillä, ja hioa liian liukkauden pois. Olen myös seissyt Eurokankaassa listaamassa oranssille paperille taftien ja pitsien hintoja, aah!

L teki tänään cajun-ruokaa, jossa oli okraa. Maistoin aikoinaan okraa mesopotamialaisessa ravintolassa, ja kavahdin lievästi sen limaskuutta. Tässä ruuassa okra oli pilkottu, ja sen hyytelöivä ominaisuus levisi jotenkin tasaisesti ympäriinsä eikä häirinnyt. Okrapilkkeet näyttävät muuten ihan pieniltä kukkasilta.

Ostin violetin kevätesikon, josta tulee mieleen perheen Rooman-matka vuonna 92. Asuimme pittoreskissa pikku hotellissa, jossa oli lisäksemme pelkkiä italialaisia poliiseja (joiden olemus kiihdytti 14-vuotiaan neidonsielua). Hotellin edustalla ja pihalla oli rivikaupalla kevätesikoita; punaisia, sinisiä, valkoisia, violetteja, keltaisia. Yhtä violettia raukkaa unohdettiin toistuvasti kastella, ja se retkotti liiskana muiden helottaessa. Ahdistuimme äidin kanssa kitumisesta ja kävimme antamassa sille salaa vettä, jonka seurauksena se elpyi toveriensa veroiseksi. Toivottavasti oma esikkoni ei rupea suisidaaliseksi, pitänee pitää se kaukana muista kasveista ettei tule pahoja vaikutteita!

8 kommenttia:

  1. Anonyymi10:52 ap.

    Uuh esikkomurhaa. Sain synttäriksi sekä violetin, joka on edelleen ihanan virkeä, että keltaisen joka jo selvästi nuokkuu ikiunen rajoilla.. Turhautuneisuudessani tulen varmaan lopulta uittamaan sen hengiltä. Ja kun jokaisen tuupertumisen ottaa niin henkilökohtaisesti - se ei Halunnut elää kanssani. Parempi kuihduttu kuolo kuin kiduttu kuivuus tuon epäpeukalon seurassa..! Buhuu..

    Tulipas tilitys, sori.

    VastaaPoista
  2. No onhan se kasveilta aikamoinen epäluottamuslause, heittää lusikka nurkkaan... Torstin palstalla sanottiin tänään, että kasvit kuolevat äärimmäisen harvoin ilman "syytä", siis vanhuuteen, vaan yleensä syynä on väärä olosuhde tai hoitajan piittaamattomuus. Pisti kyllä syömmeen, en ole vaihtanut kenenkään multia enkä ottanut selvää yksilöllisistä tarpeista. Perhoskämmekällekin annan aina kalkkivettä suoraan kraanasta ja saniainen sinnittelee pimeimmällä ikkunalla. Epäpeukalo, loistava sana :)

    VastaaPoista
  3. Foxi kastelee jokapaikassa hätääkärsiviä vesipulaisia kasveja, missä vaan näkee ))

    VastaaPoista
  4. Foxie, se on oikein :) Kärsimystä pitää lievittää aina kun voi.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi10:27 ip.

    viherkasvit tekee kodin :)
    tää asuntolahuone on aika askeettinen: ei mattoja tai tauluja, kukkasista puhumattakaan. kävin tänään paikallistamassa kylän kukkakaupan, että pääsen heti ensitilassa hankkiin jonkun rehun ikkunalle. saa nähdä riittääkö mun viherpeukalo pitämään kasvista hengissä, kun päivänvalo on kortilla vielä lähiviikot...

    VastaaPoista
  6. Bloggaaja-lumis, jee! Paljaat seinät on aika kalseita kyl, eikä asuntolaan varmaan saa naulata mitään? Onkohan siellä lumikaupungissa julistekauppaa? Ainahan voit printata netistä jotain, vaik hienoimpia Flickr-kuvia ja askarrella niille kartonkikehykset. Argh, mun aivoissa on nyt tosi paha askarteluluuppi :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi2:09 ip.

    Mulla on menossa sama ilmiö, kaikki rehut retkottaa ihan paskana. Täytyypä vaihtaa kohta mullat ja lannoittaa, ottaa pari pistokasta ja yrittää saada eloa tähän masentavaan kämppään.

    Minä olen muuten tulppaanius-hullu ja nyt kun on tulppaaniaika, on pakko pitää koko ajan tuoreita kimppuja kotona maljakoissa. Se piristää jo kummasti, kun on tuoreita kukkia maljassa, tulee sellainen fiilis, että asunnossa välitetään kauneudesta.
    -minh-

    VastaaPoista
  8. Joo, tulppaanit rulettaa! Näin punavuorelaisessa kukkakaupassa maailman hienoimpia tulppaaneja, sellaisia limetinvihreitä ja pitsisen kerrottuja. En kyl edes kysynyt hintaa. Normis-tulppaanitkin ilahduttavat ja niistä voi tehdä loppuvaiheessa parvekkeelle jäätulppaaneita, edellyttäen tietty että ilmat sallivat.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!