torstaina, helmikuuta 22, 2007

Ajatukset unissa

Olen ollut tämän viikon niin väsynyt. Nukun kahdeksan tunnin yöunia ja haaveilen silti jatkuvasti täkinmutkasta ja kainaloon rutistettavasta pötkylätyynystä, sekä siitä oudosta maailmasta joka aukeaa heti kun ummistan silmät. Enää en lue tunteja ja valvota miestä, nyt olen se joka murisee valosta ja nukahtaa jopa kovaksi topatulle Jugend-sohvalle. Tiedän nyt, että uni on säälimätön ulosottomies, on turha kuvitella pärjäävänsä viikkoa viiden tunnin yöunilla ilman, että yölasku erääntyy ja kasvaa vielä korkoa, kuten laskuilla on tapana.

Mietin väsyneeseen ruumiiseen liitettävää määrettä lyijynraskas. Jäseneni eivät ole lyijynraskaita, vaan päin vastoin, jotenkin leijuvia ja rajoiltaan epämääräisiä, jatkuvasti nautinnon kynnyksellä. Syy, miksi olen täysin addiktoitunut torkkuherätykseen, on juuri se ruumiin ihana unihöttö, johon saa sukeltaa vielä tunniksi-puoleksi tunniksi-viideksi minuutiksi. Samaa nautinnonsukuista irtonaisuutta ruumiissa on vesijuoksun, saunan, kylvyn ja seksin jälkeen.

Uneliaana sitä jotenkin elää puoliksi unimaailmassa. Muistelen vanhoja uniani, haluan jotenkin vangita, taltioida ne. Mielessäni on vuosia ollut näky öisestä metsäaukiosta, jossa on vanhanaikainen, jykevä kirjoituspöytä, sen päällä maitolasikupuinen pöytälamppu, joka sulkee pöydän ja aukion keltaiseen valokehään. Ja se kadulta nähty valtava, aitojen kynttilöiden koristama joulukuusi Empire-talon kaariportaiden välissä, ruutuikkunan kehystämänä. Ja ne eri kokoiset, kultaiset ja hunajaiset kissat Puu-Käpylässä saattamassa minua kotiin.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi3:43 ip.

    Ihania unia.

    Kissoista ja metsäaukeista.

    Paitsi että toimiihan tuo toivotuksenakin, toivon niitä siis sinulle lisää :)

    Vii

    VastaaPoista
  2. Se on jännä, miten kauniita unia ei voi hereilläolomielialan mukaan arvioida. Joskus jos on matalapainetta, näen vastapainoksi iloisia ja kauniita unia, alitajunta yrittää korvata tyhmän tosielämän.

    Kiitos, kyllä niitä varmaan tulee! Valoisa uniminä jaksaa järjestää!

    VastaaPoista
  3. Hei,
    olen myös lapsesta asti ollut adiktoitunut torkkuherätyksiin. Pienempänä isä usein herätti minut monta kertaa ja sanoi, että olen kuin Napoleon...en tiedä onko tämä fakta, mutta hän nautti kuulemma samasta. Se on vain niin ihana torkkuolo, puolivalveilla, kuitenkin unessa. Saatan aamuisin antaa kännykän soida puolitoista tuntia torkulla...

    VastaaPoista
  4. kata, heh, meillä sanotaan että se, joka osaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan (esim kävellä ja syödä purkkaa), on kuin Napoleon! torkkuherätys on loisto keksintö, harmi vaan että ei-torkkuherätyskoukussa oleva unikumppani ärsyyntyy kerta toisensa jälkeen snoozyilyyn...

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!