tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Kukka-ajatuksia

On olemassa mahdollisuus päästä ensi kesänä kuoputtamaan maata ja kasvattamaan yrttejä, hilloamaan omenoista ja marjoista. Mahdollisuus on varsin pieni ja yritän hillitä innostukseni mutta alan siitä huolimatta googlettaa Daturaa. Siitä asti kun näimme riigalaisen ravintolan edessä ruukkukaupalla miehenkorkuisia enkelinpasuunoja olen halunnut kasvattaa niitä. Luen, että enkelinpasuunan kanssa nukkumisesta saattaa saada omituisia unia, monet haut vievät päihdeorientoituneille sivuille. Ajatus valtavasta, houreita puhaltelevasta kukantorvesta lumoaa minut, vaikka en käytännössä haluakaan sekoittaa päätäni. Siinä, kuinka innokkaasti Suomessa pärjäävistä kasveista ja sienistä haetaan päihdyttäviä vaikutuksia, on jotain koomista. Muistan kun teininä jossain hippibileissä yksikin poika söi kokonaisen pussillisen ihanan päivänsinen siemeniä ja oksensi sitten monta tuntia linkussa maaten. Noihin aikoihin kerrottiin legendaa myös Vaasan sivarikeskuksen (apua, nyt levitän stereotypioita sivareista) pojista, jotka olivat päihtymishimossaan ostaneet kukkakaupan tyhjäksi unikon siemenkodista, ja kysyttäessä selittäneet niiden tulevan ”lavasteeksi näytelmään”. Rannoilta löytyvästä virmajuuresta tehtyä valerianateetä monet tuttunikin joivat bileissä, enkä ikinä tajunnut miksi, kuten en oikein tajunnut blossitteluakaan. Mitä hauskaa on maata juhlissa sohvalla ja naureskella itsekseen ovenkahvalle?

Etsin netistä myös värinokkosta eli kirjopeippiä. En ole löytänyt tätä vanhan ajan huonekasvia oikein mistään, paitsi vallilalaisen kukkakaupan ikkunasta. Kaupassa kasvi on niin iso että pelkään sen maksavan hurjasti ja sitä paitsi haluaisin ehkä itse olla mukana kasvamisprosessissa, ja toisaalta tähän aikaan vuodesta ei kannattane viherkasveja ainakaan ostaa. Rakas alokaasianikin tekee kuolemaa, se ei selvästikään kestä marraskuista näkymää ikkunasta.

Ajatus kasvimaasta, kukkapenkeistä ja omenapuunkatveesta on villiinnyttävä, mutta yritän pitää itseni aisoissa. Kun on kuitenkin suurkaupunki-ihminen henkeen ja vereen, ei sovi toivoa liikoja. Kivitalojen ja kahviloiden hinta on asvalttipihan kitulias kukkalava. Mutta mikäli tämä plan a puutarhasta ei tule toimimaan (mitä pidän varsin valitettavana mutta todennäköisenä vaihtoehtona) tarvitsen ensi kesäksi edes viljelyspalstan. Minulla on ollut palsta monena kesänä ja kahdessa paikkaa, jotka kummatkin ovat olleet niin kaukana kotoani, että niille lähteminen on ollut varsinainen operaatio ja muuttunut jossain vaiheessa velvollisuudeksi ja siten oudon epämieluisaksi. Ajattelen kuitenkin vaaleanpunaista hyasinttiani, joka on jo nyt about to go. Jospa voisinkin asuttaa sitä talven yli kylmäkellarissa ja istuttaa myöhemmin maahan, kuten tein vanhempieni vielä asuessa pihatalossa.

Koska matkaan on enää runsas kuukausi (mietin joka ilta ennen unen tuloa lento-onnettomuuksia) katselen myös eksoottisempia kasveja. Olen halunnut nähdä tulppaanipuun siitä asti kun luin Donna Tarttin Pienen ystävän (tätä kirjoittaessani alan tajuta, että tulppaanipuu on magnolialajike eli olen tavallaan nähnyt tulppaanipuita Wienissä, pääsiäisen aikaan ne olivat valtavissa vaaleanpunaisissa kukissa, yksi parhaista vaikka kliseisimmistä valokuvistani on otettu kukkivasta magnoliasta, taustalla kaksitorninen kirkko). Taustakuvakseni valitsen pitkän harkinnan jälkeen kuvan, jossa kolibri lentää kohti hibiskuksenkukkaa.

5 kommenttia:

  1. Anonyymi10:22 ap.

    Mäkin pidän siitä, että saa kasvattaa viherkasvin itse isoksi. Toki joskus olisi mukava pinnallisista sisustussyistä ostaa jotakin isoa jo valmiina, mutta jokin estää. On mukava olla mukana prosessissa. Jos kasvin ostaa jo valmiiksi isona, ei siitä tule koskaan ihan niin rakasta ja omaa, kun taimesta kasvatetusta tulee. Jotenkin kaikki jo valmiiksi isot lehdet ja varret ovat persoonattomia ja niistä ei löydä sitä tiettyä viehkoa tarinaa, jonka löydän niistä kasveista, jotka ovat vuosien varrella versoneet aikuisiksi ja komeiksi oman katseeni alla.

    Nyt odottelen innokkaasti orkideani uusia vaiheita. Sain sen syntymäpäivälahjaksi viime keväänä ja se kukki pitkälle loppukesään, kunnes syksyn korvalla tipautti ihanan painavan kukkavarjonsa. Nyt se on lähinnä kasvatellut mielenkiintoisia kuivuneen madon näköisiä juuriaan. Jos saan sen uudelleen kukkimaan, tulen kyllä tosi onnelliseksi ja hankin parvekkeelle ensi kesäksi suuren puutarhan vain siitä itsevarmuudesta, jonka orkidean kukkiminen minussa saisi aikaan. Muutoin parvekepuutarhan pitäminen voisi olla riskaabelia, koska motivaationi voi lennähdellä hyvinkin erilaisissa sfääreissä riippuen hetkestä. Semmoinen ei sovi puutarhanhoidon kanssa kimppaan.

    Minne muuten olet lähdössä matkalle? Mennyt ohi minulta.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi12:28 ip.

    Värinokkosen siemeniäkö ei enää saa? Juuri kun suunnittelin niitä maalle ensi kesäksi portipylväsruukkuihin! Ennen kasvatin ne siemenistä, siemenet itivät helposti, taimia tuli paljon ja niistä voi valita edustuspaikoille värikkäimmät.

    VastaaPoista
  3. Enkelinpasuunasta varoitan jo etukäteen, että sen lehdissä on inha haju.Mutta se kukka, huooh. En ole ikinä nähnyt niin väkivaltaisia ja värikylläisiä unia kuin sen kukkiessa.

    Mutta mitä ihmettä, juoko joku hullu valeriaanateetä ennen bileitä? Kummallista. Itse käytän sitä iltateenä, jos olen ihan kierroksissa. (Apteekissa myydään myös suomessa ilman reseptiä valrian-nimistä valeriaanavalmistetta, tabletteja.) Kuulostaa kummalliselta bilestysrohdolta.

    Itse olen ollut juhlissa, jossa höntit miehet alkoivat keittää väkevää teetä ÖLJYhampun lehdistä. Huhhahhei. Kummallista, kun kahvi ja viina kuitenkin ovat laillisia, samoin kamomillatee.

    Löysin tänään talon, joka on niin hieno, että päätimme kysyä näyttöä. Hieman kauhistuttavaa kyllä. Mutta se olisi hyvällä paikalla juna-aseman lähellä ja piha ja suuri lasikuisti ja luumupuitakin jo valmiina :/

    VastaaPoista
  4. Purz, kuulemma orkidean (tai ainakin sellasen phalenopsis-hemmon) saa kukkimaan ihan mullat vaihtamalla ja sijoittamalla se läpinäkyvään ruukkuun, jos siis hyvä tuuri käy. Kuubaan ollaan siis menossa, häämatka niinku :)

    Sokea kana, voi hyvinkin saada siemeninä värinokkosta! Itse vaan kärsimättömän haluaisin taimen. Se on kyl pähee kasvi, vähän kuten enkelinsiipi jota en myöskään ole nähnyt missään pitkään aikaan.

    Vee, vai öljyhampun, hoho. Ystävä toi aikoinaan Englannista hamppukengännauhat, jotka pikkusisko poltteli bileissään.. mahtoi olla kuivakkaa! Luumupuita, oih! Hedelmöivät puut on ihan huippuja, imho paljon kivempia kuin marjapensaat, joiden tuotoksia kerään lähinnä siksi että se ikäänkuin kuuluu asiaan...

    VastaaPoista
  5. Anonyymi8:01 ip.

    Oo, Kuubaan! Me like, me like! Huikkaa teret Fidelille mun puolesta! ;-)

    Niin, ja oikein romanttista häämatkaa teille kahdelle sydänkäpyselle!

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!