tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Äitiyden tuomionsaarat

Kuten luultavasti jokainen perheellistymistä edes ajatustasolla pallotellut nainen, olen minäkin eksynyt kerran jos toisenkin erilaisille vauva-aiheisille keskustelupalstoille. Ja niillehän päätyy vaikka ei edes aikoisi: jos googlettaa särkylääkkeen sopivuutta, hiusten värjäämistä tai yrttiteen juomista, löytää itsensä jotain puolueetonta ja asiallista julkaisua todennäköisemmin fanaattiselta ja raivokkaalta mammapalstalta, jossa yleensä jo kolmas tai neljäs viesti sisältää sanoman ”olet huono äiti ja vaaraksi sikiöllesi/vauvallesi”. Koska tukkani ei valitettavasti ole luonnostaan punainen, värjään sitä noin kerran kuukaudessa. En tiedä, miksi lähdin hakemaan raskausajan värjäämisestä tietoa netistä, enhän neuroottisuudestani huolimatta ole näissä asioissa mikään hysteerikko, en oikeasti kuvittele, että puolen tunnin värjäysprosessi, joka ei ärsytä edes ihoani, ujuttaisi tappavia kemikaaleja salakavalasti kohtuuni (eri asia ehkä jos värjäisin häpykarvojani, heh heh). Mammapalstoilla hiuksia värjäävät odottajat leimattiin kuitenkin kevytkenkäisiksi hepsukoiksi, huonoiksi äideiksi ja kysyttiin ”miltä susta sitten tuntuu jos sä saat kehitysvammaisen lapsen?” No varmasti ihan vitun pahalta, eri asia vain on, pitääkö siinä alkaa sitten syyllistää itseään hiusten värjäämisestä. Kahvinjuontiin suhtautuvat monet mammat samalla, suorastaan salaliittoja kehräävällä vihaintensiteetillä. Simpsoneiden humoristinen pastorinrouva, joka määkii joka välissä "Won't Somebody PLEASE Think of the Children?" elää ilmielävänä nettikeskusteluissa.

Mikäli kaikkia näitä palstoja olisi uskominen, odottava äiti saisi nauttia lähinnä piimää ja kaurapuuroa ja pukeutua luonnonkuituisiin vaatteisiin, unohtaa deodorantit ja meikit eikä missään nimessä ajaisi karvojaan. Ja tottahan toki jokainen odottava äiti on hetero ja naimisissa, muuten saa kuulla moitteita itsekkyydestä ja väärästä individualismista (paitsi että mammapalstoilla harva hanskaa kyllä sivistyssanoja). En edes uskalla kuvitella, millaista aggressiota lesboäiti tai yksin lasta odottava nainen tällaisilla palstoilla kohtaa. Siinä kun hiusvärivouhotukselle voi vielä itse naurahtaa, alkaa ultrakonservatiivinen vihapuhe erilaisuutta kohdatessa todella kuvottaa ja pelottaa.

Voi tietysti kysyä, miksi vaivaudun moitiskelemaan noin totaalisen pönttöä porukkaa (enhän lue Halla-ahoa tai naisvihablogejakaan koska en jaksa toistuvasti menettää uskoani ihmiskuntaan). Ihan vain siksi, että odottavana äitinä ja melko ei-sikiävässä ystäväpiirissä kasvaneena kaipaisin aina joskus hiukan vertaistukea tulevilta äideiltä, jotka eivät heti ala kirkua kuultuaan, että lapsellemme ei tulla syöttämään lihaa, eivätkä pidä minua tunnekylmänä hirviönä siksi, että olen nuorempana tehnyt abortin (ja olisin ehdottomasti ja hetkeäkään harkitsematta ollut valmis tekemään abortin nytkin, mikäli sikiössä olisi ollut jotain pahasti vialla... koska ohjenuorani on välttää turhaa kärsimystä, en halua saattaa maailmaan, joka on melko paha paikka, ketään, joka joutuisi kärsimään ja tekisi myös minusta melko onnettoman). Rekisteröidyin vau.fi-nimiselle sivustolle, mutta heti ensimmäisessä viestissä puhuttiin ”elomassuista” ja ”lokalutuisista” ja meinasin saada aamupahoinvointia.

Äitiys- ja raskauskulttuurissa on monia vieroksuttavia piirteitä. Olen yhtäkkiä varsinainen keskiverto, kolmekymppinen raskaana oleva nainen. Viiteryhmäni on aivan liian iso, paljon isompi kuin mihin olen tottunut. En tunne erikoista yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, jotka kutsuvat sikiötään masuasukiksi, miestään ukoksi (ja tämän siittiöitä simpoiksi, voi herrajumala sentään), seksiä pupuiluksi ja itseään mammaksi. Myös monien mammailijoiden suhde seksiin on hyvin hämmentävä. Ymmärrän tietysti, että jos vauvaa on yritetty pidempään, seksistä tulee ainakin kerran kuukaudessa väistämättä melko suorituskeskeistä, mutta silti monien mammojen tapa puhua ukoistaan pelkkinä siittiöntuotantokoneina ja itse seksistä ”vällyn heiluttamisena” tai ”hmm hmm”:inä tuntuu jotenkin naurettavan häveliäältä. Ja moni harrastaa ilmeisesti seksiä pelkästään ovulaatioaikaan syötyään sitä ennen kilon greippejä ja tutkittuaan ovislimoja (ovislimoja!).

No, nyt sorrun itse aivan samaan mestarointiin kuin nuo tuomionsaarat. Etenkin kun rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että suhtauduin itsekin hedelmöittymiseen melko intensiivisesti. Kun päätös oli tehty, oli mielestäni aivan turha tuhlata aikaa ”tjottailuun” (näköjään päähäni on tarttunut aika monta mammatermiä) ja alkaa saman tien tositoimiin. Koska minulla ei luonnollisestikaan kuuden ja puolen vuoden kuukautisettomuuden jälkeen ollut hajuakaan kierrostani tai ovulaatiostani, tilasin netistä ovulaatiotestejä. En kyllä saanut niillä kauhean hyvin mitään tarkkaa merkkiä meneillään olevasta ovulaatiosta, parhaiten tunsin sen poksahtavana kipuna vasemmassa munasarjassani. Ja itse asiassa join ennen pupuilua jopa ison lasin punkkua (joka kuulemma jotenkin parantaa kohdunkaulan juttuja samalla tavalla kuin greippi, ilmeisesti happamuus on avainsana... tietysti hyvä äiti lopettaisi tenuttamisen hyvissä ajoin ennen hedelmöittymistä mutta olenkin jo valmiiksi identifioitunut beta-äidiksi). Kuten Nassu minulle tässä taannoin totesi: ”sullakin oli vauvakuume mutta päätit välineellistää sen, ettet joutuisi myöntämään olevasi yhtä hömppä kuin muutkin naiset.” Oivaltavasti sanottu, huomaan että koko edeltävä kirjoitukseni sisältää vivahteen misogyniaa. Vaikka toisaalta kyse on ehkä enemmän rooliangsteista, koska tiedänhän paljonkin äitejä, joista ei ole tullut turpeita ja tummansinihalattisia, vauvakieltä puhuvia haudonta-maidontuotantoautomaatteja lisäännyttyään.

Jos joku sattuu tietämään fiksun, moniarvoisen ja tuomitsemattoman vanhemmuus- ja raskauspalstan, kuulen siitä mielelläni.

17 kommenttia:

  1. Tjottailu, voi jeesus, oli pakko googlata. Itselle kun ei vauvahommat ole lainkaan ajankohtaisia, voin vain kuvitella (ja kauhistella) kuinka kum-mal-li-nen on mammamaailma. Toivottavasti löydät järkevää äitiseuraa! :D

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1:36 ip.

    Sitä ei IKINÄ, koskaan eikä milloinkaan kannata mammaseurassa myöntää, että on tultu tehtyä abortti. Oikeasti. Big mistake. HUGE.

    Muutenkin nuo mammasivustot ovat ahdistavia. Tsiisus mistä kaikesta tulee huonoksi äidiksi. Jos et pysty synnyttämään alakautta, niin huono äiti olet, ei synny tunnesidettä lapseen! Jos et pysty imettämään vähintään kahta vuotta, niin huono äiti olet. Päivähoito on iso no-no, ja tietysti hyvä äiti on iältään ihanteellisessa synnytysiässä, mutta ei liian nuori. 23-28 on sopiva. 20 on liian nuori, kolmekymppinen liian vanha.

    Kaikesta irtoaa kemikaaleja ja ne tappavat vauvan. Viisainta olisi muuttaa johonkin korpeen vaikka pohjoisnavalle raskauden ajaksi.

    Ja ei tämä vielä mitään, ootas vaan kun sukulaiset pääsee vauhtiin ja vihjailemaan kaikista tehdyistä ratkaisuista. ;)

    P.S. Älä anna kenenkään tilata sulle kaksplussaa tai vauva-lehteä. irtonumerona voi lukea, jos muka on ihan pakko.

    VastaaPoista
  3. Ostin yhden vauva-lehden. Se oli ihan perseestä koko lehti, alkoi ärsyttää että ostin sen, enhän osta muitakaan lehtiä koskaan. Jotenkin tällä hetkellä tuntuu, että ajatukset pyörii ihan liikaa kohdun ympärillä muutenkin, niin sit mieluiten lukee jotain ihan muuta, mielellään mahdollisimman eskapistisia juttuja.

    Eniten mua hämmentää juuri näiden tuomionsaarojen äitiys. Eivätkös ne väitä, että äitiys pehmentäisi ja tekisi herkemmäksi? Ja onhan hyvin trendikästä puhua "äitiys laittoi arvoni uusiksi"-puhetta, tosin kyynikko sisälläni aina hymähtelee tuolle läpälle, koska arvoilmaston muutos tarkoittaa usein sitä, että käpristytään vahvasti vain oman perheen asioiden ympärille.... tämän huomaa monista vihreistä vaikuttajista, joista on vauvottuaan tullut yksinomaan perhehuoneisiin ja kantoliinaoikeuksiin keskittyviä ammattiäippöjä. Vaikka no, kai se on ihan ymmärrettävää, varmaan sitä puolen vuoden päästä kelaa itsekin lähinnä noita vaippajuttuja.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi2:44 ip.

    "Jos joku sattuu tietämään fiksun, moniarvoisen ja tuomitsemattoman vanhemmuus- ja raskauspalstan, kuulen siitä mielelläni. "

    Etsit ehkä tätä: http://ysv-foorumi.com/

    Se voi alkuun tuntua sääntöineen vähän sisäänpäinlämpiävältä, mutta kyllä siihen tottuu (mäkin alan tottua). Mutta varoitus: siellä on sitten joitakin aika pelottavan omistautuneita kantoliinaharrastajia ym. meidän normaalien käyttäjien lisäksi... ;-)


    terveisin vaihtoehtoisukki

    PS.
    Kaksplussassa ja jopa Vauva-lehdessä on toisinaan myös ihan moniarvoinen ja fiksu meininki. Se vain pitää löytää niiden pullantuoksuisten mammajuttujen välistä. Enemmistö ihmisistä kun on vain, no, ...

    VastaaPoista
  5. Hei vaihtoehtoisukki, lämmin kiitos suosituksesta. Palsta näyttää hyvältä ja positiivista on sekin, että tuonne pitää rekisteröityä ihan asianmukaisesti ja odottaa vastausta. Vaikka en tietenkään muuten välitä sensuurista, ovat valvomattomat nettipalstat yleensä aika äärimmäistä kamaa...

    Oikeastaan ostin sen vauvalehden juuri siksi, että luin syksyllä ortopedillä jotain lapsiaiheista lehteä, joka vaikutti oikein hyvältä, luomumyönteiseltä ja lämpimältä (lehdessä oli juttu lesboäidistä jne). Ehkä se oli joku muu lehti tai sitten vain kyseisessä numerossa oli monta kiinnostavaa juttua. Sinällään tajuan hyvin, että noissa raskauteen ja pikkuvauvoihin keskittyvissä lehdissä on aina joskus juttupulaa, eihän raskaudestakaan ehkä ihan loputtomiin keksi jutunjuurta. Mutta joo, mainion oloinen saitti tuo ysv!

    VastaaPoista
  6. Huh mitä kamaa :). Kai olet hankkiamssa masukipsin?

    VastaaPoista
  7. Anonyymi8:40 ip.

    Tosta kielestä tulee satunnaisina annoksina riemastuneen kauhistunut olo. Vähän sama efekti kuin Futisfoorumin omalla kielellä (somalinainen = somppusluti; jääkiekkoilija = (jää)kendojanari). Mutta futisfoorumilla tuskin on missään samaa valtaa kuin mammaskenellä joihinkin äiteihin.

    Ysv-foorumia joku kehui minullekin. Ehkäpä vois tutustua. Meiltä H. on juuri rekannut jollekin monikkopalstalle - saas nähdä onko se asiallisempi, vai tuplasti samaa karmeutta. Blogipuolella tutut vanhemmuusjutut on toistaiseksi olleet lähinnä lapsettomuutta ja adoptiota, joissa meininki on satunnaisia anosankareita lukuunottamatta asiallista.

    VastaaPoista
  8. Enpä ihmettele, että tuttavapiirin äitejä pakenee joskus tänne läävään parille drinksulle pakoon hiekkalaatikoiden ja leikkipuistojen täydellisyyttähipovia mammapiirejä. Mammapiireissä ei kuulemma saa koskaan tilittää, että lapsentulo on pilannut seksin ja yöunet, painonnousu vituttaa ja ettei aina tunnekaan olevansa täydellinen äiti.

    Isona, sitten kun hankin lapsia, minustakin tulee naisvihaaja.

    VastaaPoista
  9. Ooh, masukipsi on yhtä hieno kuin tämä kakku: http://cakewrecks.blogspot.com/2009/02/hey-everybody-thish-cake-ish-from.html

    Mikäköhän siinä on, että juuri äitiys (eikä niinkään vanhemmuus) herättää niin voimakkaita tunteita ja ihmeellistä räyhähenkeä? Kaipa se vauva-aika koetaan aika vahvasti naisten jutuksi edelleen,onhan neuvolan opaskin jaettu äiti-puoleen (noin sata sivua varoituksia ja neuvoja) ja isä-puoleen (parikymmentä sivua siitä, että naisesi saattaa raskaana ollessaan olla aikamoinen psyko ja että seksihommelit voivat muuttua). Jee.

    Adoptiokeskusteluissa tuntuu liikkuvan hyvin skarppia ja humaania porukkaa (lukuun ottamatta jotakuta joka väitti mustien lasten haisevan "voimakkaalta" ja sivulauseessa säälitteli kovasti adoptioäitejä siitä, etteivät he pääse kokemaan raskautta).

    Ex-pomoni päätti olla aikoinaan muutamatta asuinalueelle, jonka leikkipuistossa kaikilla kotiäideillä oli termospullossa pyllynpesulämmintä vettä... musta se oli ihan hyvä perustelu olla muuttamatta :)

    VastaaPoista
  10. Tää kultamaalattu masukipsi on mun lemppari.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi2:49 ip.

    Hei olihan siellä neuvolan oppaan isäosiossa muistutus siitä, että auton pitää sitten käynnistyä, kun lähtö tulee...

    Täytyy kyllä todeta, että tosimaailmassa olen kuullut ihan fiksua äitiporukan äitiyskeskeistä juttua, silloinkin kun on lähestytty monomaanisuutta. Joko a) netti tuo pahimmat puolet esiin, b) mun kaverit on fiksuja synnytettyäänkin tai sitten c) ne pääsee vauhtiin vasta 100% naisporukassa.

    Ja vastaavasti olen törmännyt miehiin, jotka eivät voi ymmärtää isiä, jotka eivät pelkästään nauti isyydestään ympärivuorokautisesti.

    Ollaan varmaan luettu samaa adoptiokeskustelua, hämmentäviä kommentteja nuo mitä lainasit.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi4:34 ip.

    Juu, puistattavaa kamaa on suurin osa kaikesta raskaus- vauva- ja äitiysaiheisista nettikeskusteluista. Mulla on ollut suhteellisen hyvä tuuri niiden suhteen - satuin esimerkiksi jollain ihan perusvauvafoorumilla ketjuun, jonka kirjoittajien yhteiset nimittäjät olivat ikä (yli 30 v suurimmalla osalla) ja esikoisen toivominen. Nämä rajasivat jo pois esimerkiksi mammat, joiden tavoittena oli pykätä kokonainen "hyökkäysketju" ennen kuin täyttävät 25 ja joilla oli jo valtavan vahvoja mielipiteitä siitä, millaista kaikkien vanhempien vanhemmuuden pitää olla. Fiksu ketju tosin hiljeni siinä vaiheessa, kun suurin osa kirjoittajista tuli raskaaksi nopeahkosti ja minä jäin jonottamaan lapsettomuushoitoihin.

    Juu, mutta nähtäväksi jää, kuinka monomaanikseksi hulluksi sitä yltyy, kun kaksoset pullahtavat maailmaan. Toivottavasti jonkinlainen suhteellisuudentaju säilyy...

    En ole varmaan muistanut aiemmin onnitella - joten onnea raskauden johdosta!

    VastaaPoista
  13. Hii, mut ainakin KAKSOSraskaus suojelee MONOmanialta noin niinku lähtökohtaisesti :D

    Kiitos onnitteluista!

    VastaaPoista
  14. Onnittelut sulle raskauden johdosta. ;)

    Ja kiitos siitä kun blogini kommenttiboksissa mainitsit sen kognitiivisen terapian! Otan siitä muuten selvää, jos se syömisongelmiin auttaa.

    Hih, tekisi mieli melkein alkaa täällä kärjistää. Muista sitten, ettet ole hyvä äiti jos et luovu alkoholista KOKONAAN tuleviksi 18 vuodeksi! Viinilasin nauttinut äiti on huono äiti! Imettää pitää kunnes lapsi on 10-vuotias. Kotihoidossa on pidettävä rippikouluun asti, tai ilmiannan sut Niina Mikkoselle!

    -Mutta oikeasti, onnea paljon ja kaikkea hyvää, ei pidä antaa tyhmien ihmisten juttujen stressata.. tietysti se on helpommin sanottu kuin tehty. Syömishäiriöisillä varsinkin tuntuu olevan taipumusta siihen että yritetään täyttää ihmisten odotuksia todella paljon. Vaarana on se, että sitä ihan kuin tyhjentää itsensä omista odotuksistaan, ottaa niitä muiden arvoja ja odotuksia tilalle. Tietysti itse olet toipunut ja se on tosi hieno juttu, mutta voi silti olla sitä *taipumusta* täyttää muiden odotuksia.

    Äideille vieläkin kasataan valtavia odotuksia, missä on vaatimukset isyyden suhteen? Vai voitaisiinko tehdä niin että lievennettäisiin niitä äitiyden vaatimuksia.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi6:33 ip.

    Pakko jättää anonyymi kommentti, koska en halua kenenkään tietävän mun vauvasuunnitelmistani. Törmäsin nimittäin raskaustestin kanssa skitsoillessani termiin "roskishaamu", joka tarkoittaa sitä positiivisesta testituloksesta kertovaa viivaa, joka ilmestyy puikkoon vasta sitten, kun se viisi minuuttia, joiden aikana testin voi lukea luotettavasti, on kulunut. Mietin nyt hartaasti, voinko polttaa ja ottaa viiniä viikonloppuna.

    Summa summarum, mammapalstat ovat saatanasta, ja raskaustesti pitää polttaa lavuaarissa testin jälkeen, ettei missään olosuhteissa tulisi kiusausta kaivaa se jätteistä esiin.

    VastaaPoista
  16. Ano, onnea vaan :) Roskishaamu on kyl yleensä positiivinen, t: nimimerkki "monta roskishaamua". Ekan roskishaamun tehdessä olin btw kännissä.

    Voit silti huoleti ottaa viiniä, istukkaa ei vielä tuossa vaiheessa ole eli alkioon ei vielä kulje yhteyttä. t: nimimerkki "sukusynttärit roskishaamupäivänä ja viiniä ainakin litra"

    VastaaPoista
  17. Ai niin, kaivoin omat roskishaamuni toistuvasti esiin, vaikka kerran tungin sellaisen jopa tyhjään kissan märkäruokapussiin, etten menisi enää ronklaamaan sitä helkutin testiä. No, menin kuiteski.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!