perjantaina, heinäkuuta 01, 2011

Juhannustaika

Lyhyesti: Pieni poikanen päätti syntyä maailmaan viisi viikkoa etuajassa. Synnytys käynnistyi pelottavasti verenvuodolla ja oltiin jo hätäsektiosalissa, kunnes sitten huomattiin että vauvalla on kaikki hyvin ja päätettiin hänen antaa tulla ulos ihan omia teitään. Synnytys kesti kolme tuntia ja oli supernopeasta ja siten kivuliaasta avautumisvaiheesta huolimatta todella voimaannuttava kokemus: osasin ponnistaa vauvan hienosti ulos, tajusin vihdoin mitä "ylöspäin ponnistaminen" tarkoittaa. Ja sieltä se sitten putkahti, yhdeksän pisteen poika, runsaat kaksi ja puoli kiloa. Ennenaikaisuuden takia olimme sairaalassa viikon, sinivaloa annettiin useampaan otteeseen ja äidinmaito menee toistaiseksi pääosin pullosta (maitoa tulee hyvin, paremmin kuin Lipsin kanssa, näköjään superahkera pumppaus teki tehtävänsä, ja ehkä sekin että edellisen imetyksen loppumisesta on alle vuosi) mutta tissinkin päälle ymmärretään jo. Itse paranin synnytyksestä tyyliin parissa tunnissa, on kyllä aika eri asia pusertaa maailmaan tuollainen juhannuskeiju kuin nelikiloinen poski-ihminen. Kotiuduimme juuri, kohta lähden hakemaan vanhemman lapsen hoidosta ja sitten olemme koossa, kaikki neljä. Ällistyttävää ja ihanaa!

Tarkempaa raporttia seuraa sitten joskus, kun ehdin istahtaa koneelle oikein ajan kanssa.

13 kommenttia:

  1. Huih, en tajunnutkaan, että lapsukainen syntyi etuajassa, tuumin vaan itsekseni, että on se Luppis aika hurja, kun tulee takapihalle grillailemaan tyyliin päivää ennen laskettua aikaa... :D

    Onnea ja jaksua! Onneksi nyt on kesä eikä kenenkään vuorokausirytmi kai muutenkaan ole ihan timmissä kunnossa ja yölläkin näkee varsin hyvin lukea ja ihmetellä.

    VastaaPoista
  2. Huih, ja onneksi olkoon!

    VastaaPoista
  3. Hih, Vee, mähän olin viimeksikin Maddebileissä ihan just ennen synnytystä :) Joo, kesä on mainio, nyt on viikon ajan tullut ihailtua kesäaamua, kesäyötä ja sen eri variaatioita lähinnä sairaalan ikkunasta mutta kuitenkin. Jännästi sitä jaksaa palastelluilla unilla, kesä ja hormonit...

    Kiitos onnittelijoille :)

    VastaaPoista
  4. Hui sentään ja onnea! Hienolta kuulostaa meno dramaattisesta alusta huolimatta. Suoraan sanoen kiinnostaa, mistä moinen verenvuoto, jos ja onneksi kaikki olikin hyvin?

    Nautiskelkaa! Jännä myös kuulla, miten Lipsi ottaa pienen vastaan.

    VastaaPoista
  5. Verenvuodon syytä ei ole saatu selville eikä kuulemma todennäköisesti saadakaan. Kun kyselin, voisiko homma johtua siitä että nostelin ja juoksin taaperon perässä koko synnytystä edeltävän illan ja olin kantanut kotiin selkä vääränä kauppakasseja miehen ollessa kipeänä, ei lääkäri uskonut että voisi semmoisesta johtua. Mulla on pieni kutina siitä, että tää voisi jotenkin linkkautua alkuraskauden verenvuotoihin? Kun siitä mun istukasta ei sitten viime kädessä tiedetty, että kasvattiko se tosiaan jotain ylimääräistä liparetta jossain kohdunsuun lähellä? Itse istukka tuli ulos täydellisenä eli veri ei ollut siitä. Eikä mulle tullut heikko olo tai mitään, jotenkin tuntui että se veri "ei tullut musta" vaan oli jonkinlaisena itsenäisenä juttuna siellä kohdussa ja jokin ärsyke sai sen hulahtamaan ulos. Istukka lähti patologille, ehkä siellä selviää jotain, tahi sit ei...

    Lipsi hokee bauva, bauva vauvan sängyn äärellä ja hymyilee hämillisesti. Toisaalta se kyllä riehuu vielä normaaliakin pahemmin että jotain protestia kyllä on ilmassa :)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi3:47 ip.

    Wow! Onnea parillislukuun päässeelle perheelle! :)

    VastaaPoista
  7. Oikein paljon onnea!

    VastaaPoista
  8. Kiitos :) Tuolla perheen nuorimmainen hengailee isosiskonsa vanhassa, mauttomassa ja nyppyisessä nalleyöpaidassa joka on valtavan iso sille, ja on hyvin, hyvin herttainen <3

    VastaaPoista
  9. Onnea oikein paljon!

    Oon jo jonkin aikaa lukenut blogiasi, mutta en oo tainnu koskaan vielä kommentoida. Nyt on hyvä aloittaa!

    VastaaPoista
  10. Suuurrronnittelut perheenlisäyksen johdosta! :)

    VastaaPoista
  11. Kiitokset kaikille onnittelijoille! Vauva kasvaa ja vaurastuu, kolme kiloa kilahti rikki jo jokin aika sitten ja imetys sujuu mukavasti. Arvatkaa onko mulla roikkunut viimeiset kaksi viikkoa (ei vauva-related) kirjoitus luonnoksissa, mutta en vaan ehdi kirjoittaa sitä valmiiksi! Multitaskaaminen kahden pikkuisen ja muuttolaatikoiden kanssa on melko haastavaa, ehh. Lipsi on ottanut tulokkaan vastaan paljon paremmin kuin odotin, se on mukavaa. Ehkä tänä iltana saan vihdoin blogattua?

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!