sunnuntaina, joulukuuta 23, 2012

Svengiä aatonaattona

Otsikko on Joulupukin juhannusyö -levyltä, kuten tavaksi on näinä Lupiinivuosina tullut. Joulupukin juhannusyö on ehdottomasti hauskin, vinkein ja kriittisin joululaululevy jonka tiedän ja vuosikaudet kuuntelin jouluisin vain sitä. Inhoan osaa joululauluista sekä tekopirteyden että sitten toisaalta jollottavan itkuvirsi-hartauden takia. Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää, perkele. Viime jouluna väsäsin Spottariin kunnon joululaululistan, jossa on Frank Sinatraa, Ella Fizgeraldia, Puppini Sistersiä ja muuta oikein ihanan jenkkihenkistä svengaavaa joulumusaa. Ei synkistelyä jouluun minulle, kiitos. Riittää että on vuoden pimein aika ja krooninen univelka.

Miehellä on joululoma ja olemme sopineet, että mies keskittyy Juhannuspoikaan ja minä Lipsiin. Puolitoistavuotias Juhannuspoika on todella äitiriippuvainen tissi-iili, joka parahtaa itkuun kun joku muu kuin oma vanhempi ottaa syliin. Se tuntuu joskus melko ärsyttävältä, kun miettii, että moni tuonikäinen on tarhassakin. No, varmaan tässä kehittyy joku ihan helvetin vahva kiintymyssuhde sitten *sarkastista naurua* kun kerta pikku-ukko ei kestä oikein mitään eroa minusta. Liekö syynä sukupuoli, ennenaikaisuus tahi oma kotiäitiyteni, mutta muistan Lipsin olleen tässä iässä Juhannuspoikaa jo paljon itsenäisemmän menijän.

Tänään lähdin Lipsin kanssa pulkkamäkeen lähikaupunginosaan. Ilma oli kylmä mutta kovin kaunis, matalaa vihertävää auringonvaloa ja lumisia puita. Reissu pulkkamäkeen oli kerrassaan idyllinen mutta heti paikan päällä lapsi alkoi marista kylmää eikä missään nimessä suostunut vetämään pulkkaansa ylös laskettuaan alas ja tiputtuaan kyydistä. Kun lopulta lähdin sadatellen hakemaan lasta ja pulkkaa mäennotkosta, joku viisvuotias poika laski suoraan päälleni nauraen, oikein taktisesti. Sitten tuli kaveri ja ensin oli kivaa leikkiä piiloa ja sen jälkeen alkoi raivostuttaa, kun ei päässyt heppakiikkuun heti halutessa. Ja sitten itkettiin ja raivottiin kylmää. Onneksi asumme uimahallin vieressä, taitavat jatkopäivät kulua vesileikeissä lumileikkien sijaan. Tänään nukuin myös päikkärit, joita en yleensä koskaan osaa nukkua. Heräsin sopivasti blogipastalle (se avokadopasta), nyt pitää vielä himmailla jouluruokien kanssa etteivät ihan pursu korvista. Rosolli on jääkaapissa tekeytymässä, se on oma all time favouriteni jouluruuista.

Vietämme sukujoulua, kuten aina. Kerrassaan mukavaa ja ihanaa! Lipsillä on tumma kukallinen folklore-mekko, jollaista voisin itsekin käyttää, juhannuspojalla samettiset lappuhaalarit. Sukulaisten iso ruokapöytä, joka viime vuonna oli ääriään myöten täynnä, ei varmaan enää riitä, saas nähdä miten ihmiset plaseerataan. Teimme bataatti- ja punajuurilaatikon ja viemme pullon parempaa punkkua. Tänä vuonna aion jättää perinteiset laatikot kokonaan väliin, en tykkää niistä ja koska en syö kinkkua, tuntuu perin absurdilta nauttia ihanien graavikalojen perään jotain lanttulooraa kuiviltaan. Suklaata vatsani ei oikein kestä, mikä lienee yksinomaan hyvä asia. Odotan joululta yhdessäoloa, lepoa ja naurua, lasten iloa ja aikuisten hassuja juttuja.

Iloista ja levontäyteistä joulua sinnekin!

5 kommenttia:

  1. Aika hyvä tuo, ettei kestä suklaata! Minä taas en siitä juuri välitä, mutta jouluna aina sorrun ja sitten tulee paha olo eikä suussakaan maistu hyvältä.

    Kohtuus, sitä ei vaan opi.

    Ihanaa joulua! Ja kiitos hyvistä kirjoituksista, en ikinä osaa päättää pitäisikö nämä lukea readerista HETI vai säästellä - sokeri pohjalla!

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kuin Liina. Tämä on yksi harvoista blogeista, joita luen mahdollisemman rauhassa ja tarkasti, sillä tekstit ovat omaa luokkaansa :)! Maittavaa joulua!
    Lastenvaatteet kuulostivat tosi söpöiltä =} varsinkin samettipöksyt!!

    VastaaPoista
  3. Liina, no on aika kädeä! Vaikkakin uusi ilmiö, eka suklaaton joulu. Mulla on jonkinasteista refluksia (kävin myös juuri tässä gastroskopiassa - ikimuistoinen elämys, saatana) ja lääkäri varoitti että suklaa lamaa jotain mahaporttia tms. Uh. Kiitos kiitoksista, sun blogi on myös mulle sellainen että asemoin itseni mukavasti tabletin ja kahvikupin (tai glögin) kanssa ja luen kaikessa rauhassa nautiskellen läpi. Ihanaa joulua!

    Bleue, kiitos kiitos, samaa sanon sun blogista, rispektaan myös TODELLA sitä miten saatkin kirjoitettua hektisessä pikkulapsiarjessa niin usein ja niin pohdiskelevia ja kauniita tekstejä, joita on aina ilo lukea. Maittavaa ja lämpöistä joulua!

    VastaaPoista
  4. Hilpeää joulua, Lupiini! Bataatti- ja punajuurilaatikko (-kot?) kuulostaa namille! Minä kyllä rakastan imellettyä perunalaatikkoa, mutta monet muut jouluruuat voisin jättää väliin. Täällä meillä on luvassa aika perinteiset sapuskat. Tosin valitettavasti sienisalaatti puuttuu kun ei ollut suolasieniä ja unohtui ostaa.
    Kehunpa minäkin näitä sinun postauksia. Luettavaa on paljon ja teksti täynnä erilaisia yllätyksiä ja jänniä yksityiskohtia. Kiitos sinulle! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Leopardikuningatar! Sienisalaatti joo, nom nom. En tajua miksei se koskaan ole kuulunut meidän jouluperinteisiin kun kuitenkin tykkään siitä tosi paljon. Imellettyä pernalooraa mun mies teki ennen lapsia, lasten jälkeen imeltämiselle ei oo jotenkin riittänyt aikaa. Ja se on sellaista jännää salatiedettä vähän kuten viilin tai jugurtin tai taikinajuuren tekeminen...

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!