keskiviikkona, huhtikuuta 24, 2013

Listattua

Taas on paljon kaikkia kirjoitusaiheita ja teemoja pyörinyt päässä. Olen tehnyt epämääräisiä listoja niin Google Driveen, kalenteriin kuin omaan kämmenselkäänikin, mutta kaikista ei enää ota pirukaan tolkkua, mihin merkintä viittaa.

Listattuna bloggausaiheina on mm:

1. kaiken yllä killuu viimeinen myyntipäivä?

2. nyyt

3. äitiyden nelikenttä

4. Mielensäpahoittajat

5. you have right to remain silent

6. varo keskiluokkaa!


Mitähän kaikkea noista nyt tulisi mieleen?

1. viittaa kuolemanpelkoon ja siihen, onko sen olemassaolo tavallaan elämää syventävä ja herkullistava elementti? Tai ehkei pelkästään kuolemanpelkoon vaan tietoon siitä, että kaikki loppuu aikanaan, kevät loppuu, kotiäitipäivät loppuvat, imetys loppuu, nuoruus loppuu ja sitä rataa. Minusta tuntuu usein, että pääni yllä killuu sellainen "nauti nyt, kohta se on myöhäistä"-ajatus. En oikein tykkää siitä ajatuksesta, mutta toisaalta se ajatus pitää minut liikkeellä ja hereillä.

2. nyyt? WTF? Ei kyllä mitään hajua. Tulee mieleeni joskus ennen lapsia, kun kännissä aina sain nerokkaita bloggausideioita, kirjoitin kalenteriini "luuvu panurttani". En vieläkään tiedä mihin se viittasi.

3. Äitiyden nelikenttä viittaa siihen, että harva meistä äideistä mahtuu yhteen tiettyyn äitiyden lokeroon. Tunnen aika paljon äitejä, erilaisia äitejä. Jotkut ovat yleisillä kriteereillä varsin hörhöjä vaistoäitejä, mutta toisin kuin aiemmin kuvittelin, ainakin nämä jotka tunnen, ovat huumorintajuisia ja itseironisia eivätkä yhtään niin fanaattisia kuin pelkäsin. Toisaalta tunnen myös äitejä, jotka kavahtavat kaikkia ismejä ja bondaan heidänkin kanssaan hyvin, koska en itsekään oikein pidä ismeistä. Nuoruuden aktivISMI riitti, nykyään nautin sitoutumattomuudesta ja siitä, että saan vaihtaa mielipidettäni tarvittaessa. Ja vaikka olenkin perverssi taaperoimettäjä, perhepedissä nukkuja ja kotiäiti, olen samaan aikaan epiduraali- ja lääketiedefani, en halua kotiäideille lisää rahaa enkä pidä kotiäitiyttä työnä saati urana, aion laittaa lapseni ihan tavalliseen kouluun ja rokotan heidät aina kun siihen on mahdollisuus. Ja näinhän se menee, harva meistä tunnustaa tiettyä ideologiaa sataprosenttisesti.

4. Mielensäpahoittajat. Tämä liittyy itse asiassa kohtaan 6. eli Varokaa keskiluokkaa. Nykyään ihmiset pahoittavat jatkuvasti mieltään ja ilmaisevat sen äänekkäästi kuin kaksivuotiaat. Anu Silfverbergin Äitikortista lauma äitejä loukkaantui syvästi vaikkei edes lukenut koko kirjaa, Varhaiskasvattajien kielletyt tunteet -julkaisusta useampi Facebook-kaveri pahastui, koska oletti (myöskään kirjaa lukematta) että siinä tarhantädit vittuilevat äideille, jotka laittavat alle kolmevuotiaat hoitoon.   Kätevästi voi oman syyllisyyden ja kilpailuntarpeen ulkoistaa loukkaantumiseen ja tuohtumukseen. Humoristinen jääkaappimagneettikin voi pahoittaa mielen, jos siinä ivataan keskiluokkaa ja pyhää lapsiperhettä.Tästä aiheesta olisi niin paljon kirjoitettavaa, että taidan seuraavaksi tehtailla oman postauksensa.

5. you have right to remain silent eli The Miranda warning, se ritirampsu jonka poliisit luettelevat amerikkalaisissa sarjoissa pidättäessään roiston. Se on tullut monta kertaa mieleeni, kun olen kuullut lauseen "minulla on oikeus tunteisiini". Tuo läppä heitetään silloin, kun oma reaktio on kohtuuton, ilkeä, lapsellinen tai hyvin dramaattinen. Esimerkiksi ulkopuolisen silmissä täysin järjettömänä näyttäytyvän loukkaantumisen tai puskista tulevan raivonpuuskan jälkeen. Minulla on oikeus tunteisiini. Silloin tekisi mieli aina sanoa, että sinulla on myös oikeus vaieta tunteistasi. Sinulla on oikeus ottaa vastuu tunteistasi, etenkin jos olet aikuinen. Ystäväni joka tuntee terapiapuheen läpikotaisin sanoi tuossa taannoin, että "ihmisiä rohkaistaan terapiassa aina puhumaan tunteistaan ja patoumistaan avoimesti. Valitettavasti se tarkoittaa usein riitaa ja epäkohteliaisuutta suhteessa ulkopuoliseen maailmaan" (vapaa lainaus). Hear hear! Olenhan minäkin erästä punaista sohvaa aikoinaan kuluttanut ja soittanut sen jälkeen raivostuneita puheluita äidille. Mutta ne ajat ovat onnellisesti takanapäin. Omia vanhempiaan ei voi loputtomasti paskuuksistaan syyttää ja huonoa käytöstään oikeuttaa. Eikä lähisuhteitaan vastuuttaa loputtomaan analyysiin ja kipuiluun, ei vetää omaan myllerrykseen mukaan.

No oliskohan tossa jotain settiä? Oli mulla vielä muutakin, mutta pitää ruveta pukemaan lapsia ulkohommiin.


12 kommenttia:

  1. Voi mä oon niin samaa mieltä sun kanssa kaikesta ja etenkin tuosta vitoskohdasta.

    Ehkä sen "sinulla on oikeus vaieta" voisi ottaa jotenkin omaksi ohjenuoraksikin. Kiitos.

    Mä voisin vain käpertyä tänne sun tontille ja lukea sun tekstejä ja olla onnellinen siitä, että joku on noin fiksu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! Just muuten Liina eilen puhuin kahden eri ihmisen kanssa siitä, miten kiva blogi sulla on. <3

      Poista
  2. Ah. Sä oot niin ihana!

    Kuolemasta en halua lukea, koska itse olen juuri saanut sysättyä kuolemanpelkoani hieman taka-alalle, mielensäpahoittajajuttu kiinnostaa, keskiluokka kiinnostaa, aah. JA nelikenttä on aina hyvä!

    Anna mennä! Kirjota! Mä odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Joo kuolema on nihkee aihe. Mulla on aika kaikkiruokainen huumorintaju (jonka takia jotkut tietyt yli-korrektit Facebook-ystävät naurattaa mua aina, esim ne, jotka ei voi sanoa "he" ja "she" vaan käyttää niitä "hir" ja "womyn"-juttuja ja sekoilee sit sanoissaan kun eihän se kovin luontevaa ole, vaikken koskaan naurakaan niille päin naamaa vaan tälleen reilusti selän takana. Ni kuolema on oikeastaan ainoa aihe joka ei naurata mua sitten yhtään.

      Josko mä perjantaina saisin näpyteltyä?

      Poista
  3. Anonyymi10:43 ip.

    Äitiyden nelikenttä on hyvä, en myöskään ymmärrä, miksi pitäisi aina lokeroida ihmiset. Tai no, helpottaahan se niiden - niin, lokerointia. Liittyy tietysti siihen, että en itse haluaisi kuulua mihinkään lokeroon.

    Toi vitonen kyllä osui ja upposi - mutta tästä on taatusti olemassa jokin kultainen keskitie, koska muuten helposti mennään siihen tilanteeseen, jossa vain arvuutellaan toisen tuntemuksia, ja metsäänhän siinä sitten mennään.

    Ja täytyy sanoa, että "nyyt" ja "luuvu panurttani" jäi nyt kyllä kaivelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ehtisi ja jaksaisi, voisi peräti väsätä ihan sellaisen graafisen nelikentän. Toinen minkä haluaisin tehtailla, olisi äitiysbingo jossa on sanoja ja termejä kuten "varhainen vuorovaikutus" ja "lapsentahtisuus".

      Mulla on itsellänikin tekemistä vitoskohdan kanssa. En varsinaisesti ole mikään patoajatyyppi, etenkään kotioloissa :). Se olisikin kivaa, jos ei koskaan tarvitsisi arvuutella mitä toinen kelaa, eikä joutua esim jonkun yllätysryöpyn kohteeksi asiasta jonka ei ole tiennyt hiertävän.

      Luulen että "luuvu panurttani" viittaa ehkä luomuun. Muistan että siihen aikaan päästyäni dinkkuelämän makuun, koin vähän niinku keskiluokkaisen huonoa omatuntoa omasta äkkiä kohonneesta elintasostani ja siihen liittyvästä luomushoppailusta. Että ei tää maailma luomufetalla pelastu, jne, hehheh.

      Tähän mielensäpahoittajuuteen tuli nyt akuutisti mieleen, että luen eräältä foorumilta keskustelua siitä, miten neuvolassa voi ja saa kommentoida imetystä. Olen oppinut, että a) imettämisen lopettanutta loukkaa tiedustelu imetyksen sujumisesta ja b) täysimettäjää loukkaa tiedustelu imetyksen sujumisesta. Syyt ovat tietenkin erilaiset, a) kokee kysymyksen painostuksena ja syyttelynä ja b) imetysvihamielisenä koska tottakai rintaruokinta. Jeesus kristus että on herkästi loukkaantuvaa porukkaa! Niinpä moni terkkari ei lainkaan ota imetystä esiin vastaanotoillaan. Ettei vaan kukaan siitä omasta napakohtaisesta vinkkelistään pahastuisi. Huooooooooooh.

      Poista
    2. Anonyymi5:18 ip.

      Äitiysbingo olisi ihan parasta! Mä rupesin miettimään nelikenttää, mutta en ole kauhean graafinen ihminen - olisikohan siinä kuitenkin enemmän lohkoja? Sellainen kukkasenmallinen? Riippuu tietysti mitä kaikkea siihen pistää.

      Poista
    3. Joo, mustakin nelikenttä tuntuu rajoittavalta. Enkä mäkään ole graafinen ihminen sanan tässä merkityksessä, tätä ei kyllä parane tunnustaa työhaastattelussa (kun mun ammattinimike oikeastaan sisältää sanan "graafinen"). Muistan kouluaikoina ilmiön, että mun aivot yksinkertaisesti naksahti aina off-asentoon kun kirjoissa oli graafeja, pylväsdiagrammeja tai nelikenttiä.

      Poista
  4. Hyvää settiä, kuten aina :). Olen jo vähän ikävöinyt lauantaiaamun kahviseuraani, eli sinun kirjoituksiasi. Jospa saat jotain tänään kirjoitettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuule inspauduin sun ekopostauksesta niin, että taidankin kirjoittaa siitä! :)

      Poista
  5. Aah, varsinkin toi vitonen on vaan niin hyvä huomio! Mulla se on mennyt muuten jännästi niin päin, että mun äiti käy terapiassa ja alkoi sitten lähtellä mulle sähköpostilla (...) ihme tilityksiä ja syyttelyjä, jotka pani mut ihan sekaisin ja onnettomaksi aina noin viikoksi kerrallaan. Lopulta muutamien huutopuhelujen jälkeen oli pakko sanoa, että lopeta tai muuten me ei enää voida olla yhteydessä. Siihen onneksi loppui ainakin toistaiseksi. Ja tämä kaikki johtui siis käsittääkseni just tästä, että terapeutti on käskenyt puhua tunteista rehellisesti jne. Ylipäätään musta on vähän epäilyttävää käskeä masentunutta ihmistä keskittymään omiin tunteisiinsa, koska siinä tilassa ajatukset nimenomaan pyörii sairastuttavalla tavalla omien tuntemusten ympärillä. (Ja tämä siis sillä disclaimerilla, että varmaan itsekin sit taas puolestani raskautan muita omilla tunteillani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, mä unohdin vastata tähän! Nämä terapia versus lähisuhteet -tilanteet on kyllä hankalia. Koska varmasti kaikkiin äiti-tytär -suhteisiin kertyy sakkaa aika lailla, jos ei muusta niin sukupolvien kuilusta johtuen. Olen nyttemmin alkanut ajatella näitä omia äitiskismoja myös kiitollisuuden kautta: äiti on puuttunut omaan lastenkasvatukseeni hämmästyttävän vähän (ainoa josta se oikeastaan nillittää on, että puen lapsille liian vähän päälle ulos -klassikko- ja siitä, että annan niiden sotkea ruokapöydässä). Mutta muuten se on sitä mieltä, että olen paljon parempi äiti kuin se aikanaan. Aikamoinen tunnustus!

      Poista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!