sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Harakkatyttöjen paratiisi



Olimme tänään Valtterissa myymässä vanhoja kamppeitamme, H ja minä ja äiti ystävineen. Ihmisiä oli tungokseen asti, samoin dalmatialainen uuden gorillalelun kanssa, identtiset vauvakaksoset, kämmenelle mahtuva koira ja pohjoisnavalta napatun näköinen pystykoiranturri. Olen muuten huomannut ettei ole niinkään harvinaista että aikuiset ihmiset alkavat koiran nähdessään hyristä "voiii kukaa veitikka on tullut tänne, heiii, ompa hienot korvat vekkulilla, hei vaan, höpsykkä"-tyyppistä regressiivistä hupsutusta, eli ei tarvitse hävetä omaa falsettiin kohonnutta ääntään ja entusiastista käytöstään hauveleiden ja missejen äärellä. Olen kyllä kieltämättä poikkeuksellisen paha tapaus, eilen Tapiolan maalaismarkkinoilla ihastelin ja pupupusutin (muiden) lasten ohella lemmikkikanoja ja vuohia varmaan puoli tuntia. Markkinoilta löytyi sokerittomia mehuja, jee. Pitkään odottamani mustamarja-aronia maistui kyllä jotenkin tosi latuskalta ja juolukkamaiselta lipottimelta, ei mitään erikoisen hienostunutta aromia siinä ollut aistittavissa.

Kirpparimyymisen syvin tarkoitushan on tavaroista eroon pääseminen. Niinpä laskimmekin jossain vaiheessa painavan maton hintaa pariin euroon ja epämieluisa astiastokin lähti hävittömään alihintaan. Mutta eipä mitään, jotenkin itse kelailen, että kaikki kirppistavarasta saadut rahat ovat täyttä ekstraa, voisin luopua turhaksi käyneistä tavaroista ilmaiseksikin, mutta ihan näppärää tienata niillä muutama pennonen. Ja sijoittaa nuo pennoset uuteen kirpparitavaraan :) Olin pankkiautomaatilla käytyäni vakaasti päättänyt etten hassaa tällä kertaa rahojani mihinkään. Mutta kun vastaan tuli tosi halvat, kirjaillut tabletit (juuri sellaisia olen jo pitkään tarvinnut!) niin olisihan se nyt ollut synti jättää ne ostamatta. Puhumattakaan mielettömästä, hapsullisesta brokadihuivista joka lähti pilkkahintaan koska omistaja ei ollut huivi-ihmisiä. Lahjojahan kirppikseltä pitää myös hankkia, etenkin jos törmää intialaiseen, glitterillä ja mulperipaperilla koristeltuun Elvis-tuikkukuppiin. Lähtiessä roskiksen liepeiltä löytyi aivan mielettömän kaunis neuvostoliittolainen lautanen, haljennut ja paikattu mutta ihana!

H, joka on vähintään yhtä harakka kuin minä, osti hameita ja mekon ja ihanan viuhkan, sellaisen jota oli jo kauan tarvinnut! Sain muuten H:lta kreppiraudan, jollaisen omistin viimeksi 80-luvulla. Pitäisiköhän pitää tänä vuonna Halloween-bileet teemalla "kasarin karseimmat" ja läimiä tukkaan kreppien lisäksi värigeeliä? Värigeeli oli KAMALAA, eräskin naapurintyttö näytti pystäri punaisella geelimönjällä sutattuna ihan perunanuijamurhaajan uhrilta. Minullakin oli pystäri ja lammaskäkkäräpermis, ihan levottoman kauhea. Yhdellä kaverilla oli vuosikaudet otsatukkapermis, hyrr. Itse olin erittäin pahasti fiksoitunut neonväreihin, minulla oli neonpinkit, itse käsityötunnilla tehdyt sortsit, neonpinkki rusetinmuotoinen hiuspidike, määrättömät määrät neonvärisiä hymynaama-rintamerkkejä. Plus pinkit aurinkolasit, joiden sangoissa oli sanomalehtitekstiä. Ja tietty pinkkiä kynsilakkaa pureskelluissa kynsissä. Viidennen luokan luokkakuvassa puolella tytöistä on vaaleanliilat huulet, jollakulla sattui olemaan sen värinen huulipuna mukana ja kaikki halukkaat saivat tietysti lainata sitä. Vaikka 80-luku mahdollistikin mauttoman revittelyn poikkeuksellisen laajalla skaalalla, tietty räikeys ja yli vetäminen taitaa kuulua teini-ikään aika oleellisesti. Nykypäivänä teinien tyyliin antaa vielä bisarrin lisämausteensa seksikkyys ja paljastavuus. Poikkeuksellisen hmm.. provokatiivisesti pukeutuneet teinitytöt tuppaavat joskus hymyilyttämään kovasti, mutta yritän pitää naamani peruslukemilla, muistanhan kuinka oikeasti epävarma ja paranoidi sitä varhaisteininä itse oli.

Osallistun parhaillaan irkitse tehtävään tutkimushaastatteluun, pitänee keskittyä siihen. Eli MENOX->, kuten irkissä tapaan sanoa ennen ohjelman sulkemista!

6 kommenttia:

  1. Anonyymi4:02 ap.

    Kolme kesää on nyt viuhahtanut ohi puhuessa, kun" ens viikonloppuna mennään varmasti sitte myymään kirpparille." Mikä siinä on niin vaikeaa siinä lähtemisessä? Se roudaaminen ja kaikki se kamasutra, jota pitää lajitella...huoh.

    En ole edes kierrellyt kirppiksiä pariin vuoteen, koska yhdeltä kirparireissulta kotiin kulkeutuu aina ihan järjestöntä krääsää ja sitten tulee sanomista.

    Näin muuten töistä tullessani Alppilassa tänä yönä ensin supikoiran, sitten kanin, sitten ketun, sitten sen mega-hybridikokoisen rusakon, jonka kaikki Alppilassaliikkuvat tietää ja heti kohta neljä pikku kania pomppimassa jalkakäytävällä.
    Supikoira oli ihan pentu vielä ja tuijotti pienenpientä kania järkyttyneenä ja sitten juoksi karkuun.
    Tulin vaan kertomaan tämän, hyvää yötä!
    -minh-

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11:39 ap.

    Tarkoitat kaiketi Lupiini vanhaa kunnon KOLMIOPERMISTÄ? Selvennykseksi: permistetty polkkatukka otsiksella, permiksen takia ylhäältä suippo, mutta alaspäin levenevä malli. Näihin törmää vielä esimerkiksi 80-90-lukujen taitteessa nuoruuttaan viettäneiden hiuskuontaloissa. Aiheuttaa minussa aina villin inhonväristyksen!

    VastaaPoista
  3. Minh, hyvä pirkkaniksipirkka-henkinen vinkki kirpparikamojen keräämiseen: Perustaa jonkun tosi ison kassin (esim niin kutsuttu pakolaiskassi) johon aina pikkuhiljaa heittelee kaikkea turhaa tavaraa, kun sitä kävelee kotona vastaan. Kun kassi on täynnä, voi mahdollisesti vielä perustaa samanlaisen krääsänkerääjän matkalaukkuun tai vastaavaan, ja siinä onkin kirppiskamat valmiina ja pakattuina!

    Purrrrina, auuh, kolmiopermis! Uusi termi mulle, mutta joo just sellanen kamala jota ajattelin. Joskus 90-luvun alussa, kun New Kids On The Block oli pikkutyttöjen keskuudessa kova juttu, jotkut hankkivat itselleen Joe-kampauksen. Siis lyhyt, permistetty poikatukka ja niskassa suoraa tukkaa. Ihan tajuttoman nuijan näköinen etenkin esipuberteettisella tytöllä :P

    VastaaPoista
  4. U-aah, halloweennaamiaisbileet. TOivottavasti sellaiset tulisivat. Naamiaiset ovat niin iihania.

    Ehkä pitäisi kunnostautua ja järkätä bloggaajanaamiaiset. Sitten saisi ottaa kuviakin vapautuneesti nettiin koska jos joku olisi tunnistettavissa, se olisi hänen oman laiskuutensa syytä :D

    VastaaPoista
  5. Joo, joo, mahtavaa! Ja ehkä vielä just sellaiset naamiot, joiden taakse kätkeytyviä ihmisiä pitää arvuutella. Oman lisämausteensa hommalle antaisi vielä se, ettei olisi oikeasti tavannut kaikkia naamiaislaisia ja niiden tunnistaminen olisi kaksinkertaisen haasteellista naamioiden takia.
    Järjestäisin vaikka itse, mutta epäilen ihmisten halukkuutta maksaa seutulippua (tästä tulee aina meidän bileissä rutinaa :) eikä Tapiolassa ole järkeviä jatkobaareja (ainakaan sellaisia joihin pääsee naamiaisasussa). Vaikka toisaalta, aika pieniä "ongelmiahan" nuo ovat. Eniveis, jos joku intoutuu bloggaaja-halloween-naamiaisista niin tässä on innokas järkkäilijä megessä!

    VastaaPoista
  6. Naamiaiset jee, yksi hyvä syy ostaa jotain ihanaa ja turhaa käytettyä. Innostuiskohan Timo ideasta, siellähän on blogibileitä järkätty jo useammat, tilaa olisi kivasti, toisin kuin minun kolossani jonne toki tietysti voi järkätä myös, varsinkin jos suunnitteluapuja löytyy.

    Niin, tuo lautanen, ihana.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!