sunnuntaina, joulukuuta 26, 2010

Joulupukki puree ja lyö

No ei vaiskaan, pukkia ei näkynyt, mutta onneksi koneen kätköistä löytyi paras ja ainoa joululevy, Joulupukin juhannusyö! Useista joululauluista tulee surullinen tai jotenkin vieraantunut olo (kuten myös Lumiukko-animaatiosta, kieltäydyn katsomasta sitä koska en halua jouluna kelata mitään "hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää"-juttua), mutta MA Numminen ei ikinä petä. Joululauluista vielä sen verran, että tykkään kyllä kamalasti laulaa joululauluja ja vuotuinen Skypejoululaulu onkin yksi joulun ajan kohokohtia. Pitäisi muutenkin laulaa yhdessä enemmän, se on niin kivaa!

Joulu oli, tai on, jatkuuhan se vieläkin, oikein hauska! Olen ennenkin hehkuttanut, kuinka mahtavaan sukuun minut on naitu, hauskaan ja iloiseen. Tänä jouluna juhlittiin L:n tädin luona peräti 18 hengen voimin ja pitkä pöytä alkoi olla ääriään myöten täynnä. Jossain vaiheessa jättipöytään on pakko liittää jatkopala. Syötiin perinteisiä jouluruokia oikein viimeisen päälle, poksauteltiin paukkukarkkeja ja naurettiin, kuten aina. Lapset hulinoivat keskenään, Lipsi pisti tanssiksi kolmivuotiaan pikkuserkkunsa kanssa. Jännää tämäkin, ei siitä niin kauaa ole, kun suvun juhlat olivat aikuisten juhlia, nyt pikkuisia on kolme ja lisää tulossa. Lahjojen jakaminen sujui ripeämmin kuin ennen ja kaikki olivat ottaneet huomioon sen, että jokaisen nurkat pullistelevat tavaraa jo valmiiksi. Me saimme pääosin syötäviä ja juotavia lahjoja ja muuta luksus-kulutuskamaa sekä lahjakortin herkkukauppaan lastenhoitolupauksella. Mainio lahja! Lipsi sai, kuten pyydettiin, pääosin kirjoja sekä omilta vanhemmiltani kauniin puisen keinuhevosen (jota pitää kauheasti pelätä) ja piirtolevyn sekä aina mieluisia Duploja. Lipsi innostui piirtolevystä Tallinnan laivalla ja isäni päätteli heti, että semmoinen on hommattava.

Vältyimme varmaankin osin oman topakkuutemme takia karseilta ja mauttomilta ja lapsia aliarvioivilta krääsälahjoilta, joita on kyllä tuolla lelukaupoissa ihan järkyttävät määrät. Ällöönnyin taannoin nähdessäni Salamatkustajankin mainitseman Top Model -tavarasarjan, joka on suunnattu tytöille kuusivuotiaista eteenpäin ja jossa keekoilee epänormaalin laiha ja isotissinen blondibimbo, jonka rinnalla barbi näyttää naapurintädiltä. Tervettä naiskuvaa heti leikki-iästä asti! Meillekin on toki siunaantunut kaikkea rumaa ja juosten kustun oloista lastentarviketta, joista ykkösinhokkini on kallis ja äänekäs Fisher Pricen Learning Puppy (josta Lipsi tietysti tykkää, eh). Räikeä, meikatun näköinen, comic sans -fontilla kirjailtu iso ja painava koiran irvikuva, jota puristelemalla joutuu kuulemaan sietämättömän tekopirteällä äänellä laulettuja, huitaisten sovitettuja ja väärällä sävelmällä esitettyjä rallatuksia. Jenkkihenkiseen jeesustelutyyliin Pää Olkapää -lorusta on sensuroitu sana peppu. Saati sitten Vau-kirjan (johon minut väijytettiin liittymään ja josta eroaminen oli todella konstikasta) imelät kirjat, jotka on suomennettu vessareissun aikana (Konni, pieni koira ja vituilleen käännetyt lorut) ja joiden kurkistuslärpäkkeet jäävät taaperon käteen heti ensikoskemalla. Oma lukunsa ovat tietysti huonot lastenohjelmat: tökeröt 3D-animaatiot ja ontuvat juonet, jotka on kehitetty vain oheiskrääsän rihmankiertämäksi. Ja kun maailmahan on vielä täynnä hyvää ja kaunista lastentavaraa ja -kulttuuria, sitä löytää ihan menemällä Akateemiseen kirjakauppaan.

Jotta en kuulostaisi liian ylimieliseltä snobilta, jota ilmiselvästi jossain määrin olen, mainitsen, että meilläkin on ihan kauheasti muovikrääsää lattioilla. Teletappeja, barbapapoja, kiekkoja palloja nuppeja namikoita palikoita hantaakeja ja epämääräisiä asioita, joista ei yhtään voi tietää mihin niitä käytetään, mutta ne ovat epäilemättä osa jotain kallista ja monimutkaista lelua. Toisaalta meillä kuunnellaan vain hyvää lastenmusiikkia (Paukkumaissi!) ja pidetään kerran kuukaudessa leluinventaarioita, joissa osa leluista menee vähäksi aikaa kaappiin jäähylle. Itse asiassa olen nyt parhaillaankin pitämässä leluinventaariota, mutta joulukooma tekee toimistani hitaita ja Lipsin tarmokas "apu" hidastaa siivoustoimia merkittävästi.

9 kommenttia:

  1. Mä en kyl aio uskoo tota pepun sensurointii!

    VastaaPoista
  2. Samaa tasoa kuin se että jotkut kutsuu tyttölapsensa sukuelimiä ETUPYLLYKSI.

    VastaaPoista
  3. Hei hyvää joulua teille kaikille!

    Mikko

    VastaaPoista
  4. Joo, mäkin ihmettelin Learning Puppyn peppusensuuria kovasti! Miks niinku? Muistan nähneeni hinkuvan ja vinkuvan koiran ekaa kertaa serkkuni esikoisella ja mielessäni vannoin, että moista kamalaa ylikansallistuotettua ällöä pimputirämpyti lastenlelua ei omalla jälkikasvulla tulla näkemään. Noh, koiranpentu oli ehkä ekoja ostamiani leluja Pojalle ja ihan vaan siitä syystä, että siinä on niin käsittämättömän paljon eri namikoita, joista lähtee aina eri ääni ja rimputus = lapsi viihtyy kumman kauan koiran kanssa ja äiti voi vaikka kilkkaa netissä, eheheh. :D Paitti täytyy kyllä koiranpennun eduksi sanoa, että Luppakorva-laulu kyllä päihittää monet muut lastenlaulut!

    Esim. Vauvanvaa'an jotkut tosi ällölässyt lirutukset saa mut yökkimään koiranpentua enemmän, vaikka vaa'allakin muutama loistokas biisi on. Onneksi Poika haluaa lastenlaulujen sijaan yleensä kuunnella mieluummin rockia (tämä todettu useasti, kun mukelo vaihtaa cd-soittimesta olevasta noin 200 levyn valikoimasta raskaammasta päästä ja pistää tanssiksi!).

    Mutta se on kumma, miten kamalaa paskaa sitä lapsille syydetäänkin ihan surutta. Kun monia tosi kivojakin juttuja on, kuten just kirjoja, soittimia jne. Meille joulupukki toi kolme soitinta, jotka on kovassa huudossa ja useita kirjoja myös. Onneksi meillekään ei krääsää annettu.

    Kamalin kaikista näkemistäni lastenleluista oli kissa, joka kaikella tavalla yritti imitoida oikeaa kissaa maukumalla, räpsyttämällä silmiään ja liikuttamalla tassujaan. YÖK, ihan kuin jostain horro-showsta!

    VastaaPoista
  5. Mikko, samoin sulle ja lämpöä sinne kauas jos siellä vielä olet :)

    Gata, toi meidän pentu on serkkupojan itse valitsema, varmalla kolmivuotiaan maulla! Ja Lipsi kyllä tykkää. Mutta pennussa pelottavinta on että se jatkaa itsekseen juttelemista, esim taannoin kun olin kauheassa oksennustaudissa ja kaipasin vain hiljaisuutta ja rauhaa, kuului olohuoneesta vähän väliä HALAA MINUA tai WAUUUU, vaikka siellä ei ollut ketään. Skitsoa! Ja eläin-replicat on tosi pelottavia kanssa, vanhemmilla on sellainen leikkikoira jolla on vihreinä välkkyvät silmät ja joka osaa hyppiä, sitä pelkäävät sekä Lipsi että vanhempien (elävä) koira.

    Kuuntelin jouluna lastenlaululevyä ja voi hetteet mitä skeidaa. Erityisesti 80-luvun tv-sarjojen (Maija Mehiläinen ja Tao Tao) tunnusbiisit aiheuttivat nostalgiaryöpyn sijaan akuutin sormet korviin ja epämääräistä ölinää -reaktion.

    VastaaPoista
  6. Vein kauhean F&P koirakkeen Fidalle vain saadakseni tänä jouluna ankan, joka laulaa aakkoslaulua, Pulle Nahin, joka hihittelee mielipuolisesti ja sanoo "Maailma on värikäs ja ilmapallot ylhäällä" ym. aivotonta (opi ja leiki mai äääs) SEKÄ farmin, josta kuulu erilaisten eläinten ääniä ja huonosti sovitettu Piippolan vaari. Teki mieli itkeä.

    Olin toivonut pahvikirjoja.

    VastaaPoista
  7. Jemory, NÖYY! Joku lahjahaltia selvästi ajattelee, että teillä pitää olla äänteleviä ja välkkyviä leluja! Mä oon itse JOKSEENKIN skeptinen noitten "opettavien" lelujen kehittävyydestä, etenkin kun niiden suomen kieli on ihan kauheaa kuraa ja biisitkin saavat ainakin aikuisväestön murhanhimoisiksi. Yksi ystävä on kastroinut Learning Puppynsä kääntämällä siitä patterit väärinpäin :D

    Meillä on yksi siedettävä puhuva lelu, teletappilelu. Sillä on hyvin vieno ja kaunis ääni. Nyt kun siitä on patterit melkein lopussa, se puhuu erityisen vienosti...

    Joku liikaa aikaa omaava kotirouva voisi joskus tehdä epäkaupallisen saitin tyylikkäistä lastentarvikkeista. Sieltä voisi sitten helposti käydä vaklaamassa ostopaikat ja laittaa linkit sukulaisille.

    VastaaPoista
  8. No ei voi olla totta, etupylly??? miten se laulu on sensuroitu, onks siinä tilalla hmm-hmm vai mitä?? :D

    Meillä ei ole yhtäkään ääntelevää lalua, koska en vaan kertakaikkiaan kestä niitä! Kerran saimme äänipalapelin, mutta siitä saa onneksi äänet pois päältä - nykyään S osaa itse laittaa ne päälle, mutta laittaa ne useimmiten pian pois, liekö sitten tajuaa että äiti kärsii...?

    Muskarissa ja muissa julkisissa leikkipaikoissa S kyllä rientää heti kaikkien mökä-fisherpricien luo kuin hypnotisoituna, minkä johdosta olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, ettei niitä meille kaivata (ja voi olla, että olen korostanut tätä riittävästi kaikille läheisillemme, koska yhtään sellaista ei meille vielä ole annettu edes lahjaksi).

    Jenni, se epävireinen Piippolanvaarifarmi epämuodostuneine Tsernobyl-eläimineen on aivan kamala! S:n serkulla on se ja voi että mun oli vaikeeta olla vahingossa hyppimättä tasajalkaa sen päällä kun se huudatti sitä koko ajan...!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi3:27 ip.

    May I simply say what a relief to discover an individual who actually understands what they're discussing on the net. You definitely know how to bring a problem to light and make it important. More and more people should read this and understand this side of your story. I can't believe
    you are not more popular given that you certainly possess the gift.


    Also visit my blog post; visit this page

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!