keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

Käsittämätön joulu on

Lipsi nukkuu kuumeisena hilluttuaan koko yön, joten käytän rauhaisaa aamuhetkeä bloggaukseen. Keitin juuri itselleni kahvia käyttämällä suodatinpussina kestovaippoihin laitettavaa riisipaperia, hyvin toimi.

Joulukin on ihan kohta. Paketoin eilen illalla lahjoja kunnes väsähdin kesken, nyt ruokapöydällä odottaa puolivalmis pakettikasa. Ihmeellisesti noita lahjoja on kertynyt, vaikka sopimusta ähkyttömästä ja lahjattomasta joulusta on yritetty solmia suvun kanssa. Tästä vähälahjaisemman joulun pyrkimyksestä nousi kohu, joka ylitti kyllä kaikki odotukseni. Loukkaannuttiin oikein kunnolla, luvan kanssa, vedottiin siihen että "olemme siis loukanneet teitä vuodesta toiseen antamalla lahjan" ja muuta sen sorttista lapsellisuutta, että oma hermo meinasi mennä. Ärsyttävintä on, että suuri enemmistö kannattaa lahjatonta joulua, mutta nyt mennään vähemmistön ehdoilla, koska martsailun määrä kasvoi niin massiiviseksi. Monille ihmisille joulu tuntuu näyttäytyvän hysteerisenä perinteidenvaalimisen tapahtumana, jossa kinkusta unohtuneet neilikat romahduttavat kaiken ja sitten itketään ja riidellään. Jopa se, että lahjattomuuteen sitoutuneet ihmiset sopivat asiasta keskenään, tuntuu loukkaavan ja järkyttävän jouluperinteitä. Jos jotain perustelua tässä maailmassa vieroksun, on se konservatiivinen "näin on aina tehty" ja "ei kuulu tapoihin". Se ei ole oikea perustelu, vaikka Päivi Räsänen niin kuvitteleekin.

On meidänkin perheessä jouluperinteitä ollut, mutta ei mitään kovin lukkoonlyötyjä. Menimme aika monta vuotta aatoksi satakuntaan mummolaan, jossa setäni toimi joulupukkina ja vähintäänkin originelli pieni isänpuolen sukuni kokoontui yhteiselle aterialle. Olin ainoa lapsi koko joukossa (näin aikuisena olen alkanut uumoilla, että minulla oli osittain melko yksinäinen ja surumielinen lapsuus: perhe oli epäsosiaalinen ja suku pieni ja murjottava. Ilmankos rakastan nykyään seuraa ja isoja ihmisjoukkoja, lasten hilluntaa ja suvun yhteisiä punkkubileitä, ovathan ne aivan toista kuin oma, käpertynyt kokemus sukusosiaalisuudesta) ja sain aina paljon lahjoja, joista en tosin tässä kohtaa muista yhtäkään. Meillä tehtiin laatikot ja piparit, mutta äiti ei ole koskaan ollut mikään keittiöihminen, joten perinneruuat tehtiin varmaankin enemmän jonkinlaisen sosiaalisen pakon sanelemana. Uskonnottomana perheenä Jeesus ei seikkaillut joulussamme ollenkaan, mutta koska olin paljon esiintyvällä musiikkiluokalla, esiinnyimme joka vuosi joulukirkossa. Porvoon tuomiokirkko edustaa minulle edelleen joulufiiliksen huipentumaa, kynttilät ja lumi ja kirkkaat lapsenäänet joululauluja laulamassa.

Kun vietimme jouluja L:n kanssa kahdestaan, keskityimme lähinnä hyviin jouluruokiin ja yleiseen möllötykseen. Lahjoja annamme tasan yhdet, ei tunnu järkevältä tuhlata yhteistalouden rahoja johonkin isoon yllätykseen, yleensä tässä iässä osataan hankkia tarpeelliset ja mieluiset parhaiten itse. Lipsille meillä ei ole lahjaa, se tulee hukkumaan niihin muutenkin. Nyt joulunvietossa tuntuu olevan enemmän mieltä kuin pari vuotta sitten. Toissa jouluna olin paniikkisen alkuraskaana ja pelkäsin hysteerisesti keskenmenoa (oli sellaisia oireita), sitä edeltävänä jouluna olimme juuri lähdössä Kuubaan eikä jouluvarustelulle ollut oikein aikaa. Sitä edeltävänä jouluna olin maassa duunittomuuden ja kipeyden takia. Lapsiperhejoulu tuntuu ihan erilaiselta juhlalta.

Odotan kyllä innolla sukujoulua. On ihan mahtavaa istua pitkän pöydän ääressä isolla porukalla syömässä porkkanalaatikkoa ja hihittää puujalkavitseille. Ehkä pääsemme joulusaunaankin, tai sitten aattoaamuna voisi organisoitua jollain porukalla Arlaan?

9 kommenttia:

  1. "olemme siis loukanneet teitä vuodesta toiseen antamalla lahjan"

    Ei jumpenkekkuli!! :D Äly(ttömyyde)nväläys!! :D

    Mutta joo... tänä vuonna pistin tekstiviestin ihmisille, joiden kanssa on yleensä lahjoja vaihdettu, että josko ei enää..? Kaikki olivat onneksi samaa mieltä.

    Me(kään) ei osteta lahjaa meidän 1v 2kk lapsukaiselle - sille on jo monta itseään isompaa pakettia tulossa sukulaisilta. :-p

    Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  2. Hmm, kuulostaa niin tutulta.. :) Siis se, että jouluna tuntuu porukka saavan riidan aikaan pienimmästäkin. Mua joskus lapsuuden jouluissa tympi juuri se, kun ei varmaan yhtään joulua mennyt läpi tappelutta. Tai siis sanasodatta. Äetmuori etenkin oli tosi väsynyt siivottuaan fanaattisesti kotia ja laitettuaan kaikki jouluruoat ja siksi suuttui pienimmästäkin jutusta ihan silmittömästi.

    En oikeastaan koskaan tajunnut sitä filosofiaa, että JOULUKSI pitää olla kämpän puunattuna katosta lattiaan. Kun mun lapsenlogiikkani mukaan olisi ollut parempi tehdä siivot joulun JÄLKEEN, sitten kun kuusikin viedään ulos. Mutta ei! Kun se KAIKKI työ piti kasata aikaan ennen joulua. Itse nykyisin teen niin, että siivoan ihan tavallisesti ennen joulua ja isommin sen jälkeen..

    Meillä on aina osoitettu rakkautta tavaran muodossa, joten lahjat on olleet erittäin tärkeitä. :( Se ei ole ollut kovin kivaa, se luo valtavasti paineita. Vielä nykyisinkin melkein hikoan verta kun mietin lahjaa kummitytölleni [siskoni tytölle]. Ongelma on se, ettei mulla ole tuloja ja Siukku miehineen elää paljon "loistokkaammin" kuin mä ja aika usein tulee sellainen olo kuin antamani lahjat ei oikein olisi mistään kotoisin.

    Se on tavallaan aika hassua kuinka jotkut ihmiset vaahtoaa joulukorttiperinnettä vastaan ja sanoo kuinka epäekologista se on.. sama porukka kuitenkin saattaa ostaa sadoilla euroilla kaikkia krääsäleluja ja vimpaimia, jotka kuluttaa sähköä ja joiden valmistuksessa todennäköisesti ihmisiä on riistetty, laitteet menevät rikki suunnilleen heti tai sitten ne vain jäävät kaappien pohjille!

    Joulu ON tavallaan järjestön.. :) Käsittämätön.. Onneksi jokainen voi tehdä siitä tavallaan omanlaisensa..

    VastaaPoista
  3. Päivi, kuulostaa fiksulta! Hassua tosiaan on, että suurin osa ihmisistä tuntuu nykyään suhtautuvan joulun pakkolahjontaan jokseenkin uupuneesti mutta silti sitä aina vuodesta toiseen tehdään. Musta lahjomattomuudessa tarvitaan selkeät säännöt, koska muuten käy aina niin että lipsutaan siihen samaan lahjameininkiin eikä mikään muutu. Tällä hetkellä meidän lahjatilanne on ihan auki: kumpikin osapuoli sovinnoneleenä tuli niin pajon toista vastaan, että nyt veikkaan että juuri niillä lahjafriikeillä ei ole lahjoja ja meillä lahjapenseillä on :D :D

    Olin syksyllä savikurssilla ja annan pääosin sen tuotoksia. Itse tehtyä on mukavaa antaa, mutta sekin menettää charminsa kun lahjottavia on parikymmentä.

    Suklis, jeh, meillä oli pitkään perinteinen jouluriita äidin kanssa. Äidillä oli sellainen duuni, että vuoden lopussa oli tosi stressaavat ajat ja se kumuloitui sitten kotona. Etenkin kun meilläkin jossain määrin suoritettiin joulua, kunnes alettiin suosiolla tilata safkat Amicalta ja minä innostuin ruuanlaitosta. Joulusiivous on tosiaan hassu: joulunahan on pimeätäkin, ei silloin nyt niin siistiä tartte olla...

    Lahjojen keksiminen keskenkasvuisille on tosi vaikeeta! Sain itse tosi pitkään, varmaan 15-vuotiaaksi asti sukulaisilta hevoskirjoja ja olin tosi ärsyyntynyt. Mutta nykyään itse sortuisin varmaan herkästi samaan, kun ei nuorison kehitysvaiheista enää ole hajulla...

    VastaaPoista
  4. Arlassa saunominen olisi ihanaa kyllä, sinne vois ottaa laspotkin mukaan helposti. Meillä on tosin myös taloyhtiön puolesta joulusauna, voipi olla että aikataulullisesti se on lopulta järkevin, mutta Arla mielessäin.

    VastaaPoista
  5. Pari juttua vielä, vaikka hyvät joulut jo toivotinkin...

    Me - minä ja mies - ei myöskään osteta lahjoja toisillemme. Miehellä on jo kaikkea ja minä en käytä koruja. :D

    Mutta jonkinlainen syyllisyys siitä, ettei osta _omalle_lapselle_ lahjaa... ai jai... se yrittää nostaa päätään se sellainen syyllisyys. Koska pitäähän _omalle_lapselle_ olla lahja. Mutta ei ole. En anna periksi tunteelle. Ei ostettu 1v-lahjaakaan, koska kaikki mahdollinen saatiin jo sukulaisilta/kummeilta (aina ekoja kenkiä myöten). Jos pitäisi (jos aseella uhattais, että nyt on PAKKO) ostaa se lahja, niin en keksisi, mitä se voisi olla. Ihan turha siis lähteä kauppaan vatsahaavaa hakemaan.

    Noista keskenkasvuisten lahjoista... joku sanoi, että lahjakortti johonkin liikkeeseen on paras: teinit tykkää valita itse (miettiä, pohtia ja hipelöidä), mutta liikkeen valinta rajaa kuitenkin hieman, mitä se sitten on. :) Mutta onhan tuo "loistokkaammin eläminen" kyllä hankala lisätekijä. :-/

    Lahjaongelmatonta joulua kaikille! <3

    VastaaPoista
  6. Silja, olis kyllä ihanaa. L ei innostunut (se arvostaa lepoa illan hulinoiden vastapainoksi) mutta kyllä me lähdettäis TAHI sitten voitaisiin mennä jonain muuna joulun ajan päivänä. Tuossa naapurissa tuo on ni mulle aika helppo extemporeestikin päättää :)

    Päivi, mekään ei ostettu 1-vuotislahjaa juuri tästä syystä. Sen sijaan Lipsille tulee osteltua kaikkea söpöä pitkin vuotta, kun ihanuuksiin esim kirppiksellä törmää. Helsingissä on pari lastenkirppistä joista ei kyllä tule ikinä tyhjin käsin lähdettyä, mutta ei ne kolmen euron ostokset niin kauheasti kukkaroa kirpaise.

    Tosin tässäkin tulee saturaatiopiste vastaan: löysin juurikin ihania ja halpoja ja ekologisia puuleluja, mutta en ostanut Lipsille niitä koska a) sellaisia saattaa tulla lahjaksi ja b) olin edellisenä iltana tehnyt leluinventaariota ja todennut että oops, näitä leluja on aikas paljon.

    Iloista joulua!
    Sanavahvistus on STALIEN. Kuulostaa neuvostokauhuleffalta!

    VastaaPoista
  7. reps STALIEN :D

    mä oon niin omituisesta perheestä et en oo oikein koskaan antanut tai saanut lahjoja. ei oo ollu mitään perinnettä mihin kyllästyä ni nyt alan innostua tosi paljon. ois ihanaa antaa paljon lahjoja kaikille!

    VastaaPoista
  8. Lupiini, mitä kirppiksiä suosittelet?

    VastaaPoista
  9. Tea, aika eksoottista :) Lahjojen antaminen ON kivaa, jos löytää kaikille jotain osuvaa ja ihanaa, esim synttärilahjan hankkiminen on hauskaa koska silloin voi keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan.

    Perunalastu, vai kirppiksiä, hmm: Kaivarin Kanuuna on aika hyvä ja sit Valtteri viikonloppuisin. Lastenvaatekirppiksistä Kruunukirppu ja Vekarakirppis ovat ihania. Venlassa kävin ennen vanhaan kun se oli työmatkan varrella, mutta sen taso on laskenut oudosti viime aikoina, ehkä omistajanvaihdoksen myötä.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!