perjantaina, kesäkuuta 14, 2013

Uhrit ja poliisit

Koska perheellämme on säästökampanja meneillään, olemme alkaneet asioida Lidlissä paljon useammin kuin ennen. Tällä viikolla litukkareissulla huomasin mainoksen, jossa sanottiin "tervetuloa lihanhallintakurssille" ja veisteltiin muutenkin sanojen liha ja viha samanlaisella äänneasulla. Virnistelin lihanhallinnalle ja sitten tulin ajatelleeksi vegaanipoliisia. Vegaanipoliisi ei taatusti näkisi liharuuan mainonnassa ja luiskaotsaisessa sanaleikissä mitään hauskaa. Vegaanipoliisi on vanha tuttu, aikoinaan 90-luvun eläinoikeuspiireissä eivät ne oikeaoppisimmat totisesti huumoria sallineet. Siihen aikaan, ennen internettiä, oli tapana julkaista zinejä eli A6-kokoisia kopiokoneella ja leikkaa-liimaa-tekniikalla väsättyjä pienlehtiä, joiden myyntituotto meni jonkun yhteishyvän asian piikkiin. Koska anonyymiys (hahaa, anonyymiys ennen nettiä!) oli eläinaktivismissa valttia naamioitumisineen kaikkineen, julkaistiin superradikaali zine nimeltä Anonyymi, jossa kerrottiin esim ohjeita, miten poliisikuulusteluissa vastataan (en kommentoi) ja sitä rataa. Eipä aikaakaan kun joku koiranleuka julkaisi parodiavastineen nimeltä Anonyymi 2, jossa ilkuttiin harcore-vegaanien uskonnollista suhtautumista ravitsemukseen ja muuhunkin. Oli muunmuassa runo, joka päättyi "ennen minä olin saastainen, nyt minä olen puhdas. Aina ja iankaikkisesti, Vegan." sekä ruokaohjeita, joihin tuli lähinnä ihan hemmetisti soijajauhoja. Koska parodia on omasta mielestäni sitä kaikkein hauskinta huumoria, nauroin Anonyymi kakkoselle tietysti pissat housuissa. Satuin tekemään sen yhden eläinoikeusgurun edessä, joka palautti minut ruotuun sanomalla, että tärkeälle asialle ei saisi nauraa ja tarkoitus on ottaa selvää, ketkä selkäänpuukottajat ovat lehden julkaisseet. No, julkaisija ei koskaan selvinnyt, vaikka minulla omat epäilykseni olikin, ja muillakin.

Eläinaktivismi laantui, muuttui ja järkevöityi. Itse en ollut koskaan siinä porukassa kovin inessä, mutta aktivismi oli kokonaispaketti ja elämäntapa, johon kuului tietynlainen pukeutuminen, ruokavalio, kulutuskäyttäytyminen jne. Monet hyviä tapoja, esimerkiksi sissiviljelystä alettiin puhua kauan ennen sen trendikkääksi tulemista. Ja veganismi poiki hyviä reseptejä, kirjoja ja vähitellen ujuttautui osaksi valtavirtaa. Eipä sitä ysärillä olisi uskonut, että jokaisesta lähikaupasta saa tofua ja kauramaitoa itsestäänselvyytenä. Tai siis, ainakin täällä Helsingissä saa. Oma aktivismi karisi vähitellen, jätti jälkeensä kasvissyönnin ja ekopyrkimykset, tietyn helpostipureskeltavan punavihreyden. Koin aktivistikentässä aina tietynlaista vierautta, koska en halunnut pukeutua reisitaskuhousuihin ja palestiinalaishuiveihin enkä asua vallatussa talossa vaan budjasin poikakaverin kanssa kalliolaiskaksiossa. Feminismi kolahti minuun kaikkein eniten, mutta senkin tietty tosikkomaisuus virnuilutti, ja virnuiluttaa edelleen. Olen monesti miettinyt ysäriaktivismin yhtäläisyyksiä taistolaisuuteen ja etenkin siihen omaan totaaliseen tiedostamiskrapulaan. Taistolaisuushan oli toki aivan toisen tyyppinen, autoritäärisempi ja todella sairasta järjestelmää ihannoiva aatesuuntaus, mutta yhtäläisyyksiä löytyi ehdottomuudessa ja huumorintajuttomuudessa. Ja niinhän se menee, että jos liike ei kestä itseensä kohdistuvaa naurua, ei siitä kovin kestäväksi liikkeeksi ole.

Näitä uhriutumis- ja ajatuspoliisikuvioita on käyty moneen kertaan läpi ystävien kanssa. Eräs kertoi queer-tutkimuksen luennosta, jossa tutkija käytti epähuomiossa termiä "transseksuaali" termin "transsukupuolinen" sijaan. Osa luennon kuuntelijoista loukkaantui verisesti eikä pystynyt keskittymään enää muuhun tämän kauhean solvauksen jälkeen. Tai kun ystävä oli kommentoinut baarin kalleutta joillekin tiedostaville ihmisille, hän sai kuulla pahastunutta kommenttia siitä, miten vain keskiluokka puhuu rahasta, köyhälistö vaikenee hiljaa kärsien. Sellainen kulttuuri, ettei lopulta uskalla sanoa oikein mitään siinä pelossa, että joku loukkaantuu, on kyllä aika perseestä. Ja näitä kuvioita on varmaan kaikissa viiteryhmissä. Toisaalta ymmärrän toki senkin, että joskus on aiheellista puuttua vääriin ja vanhentuneisiin termeihin. Onhan sana neekeri nykyään määritelty rasistiseksi, mutta esimerkiksi omassa musiikinkirjassani ala-asteelta negrospirituaaleja kutsutaan "hengellisiksi neekerilauluiksi".

Sama kuvio toistuu eri asiayhteyksissä. Ihmiset loukkaantuvat ja hakevat loukkaantumisenaiheita. En tokikaan ole itsekään vapaa tällaisesta loukkaantumisesta. Bongasin Facebookista tunnetun kotisynnytys-kätilön haastattelun, jossa otsikkoon oli poimittu raflaava lausunto "Kivunlievityslääke voi hidastaa synnyttäjän rakastumista lapseen". Unohdin itsekin tässä kohtaa lähdekritiikin ja asiayhteyden ja provosoiduin. Itse olen käyttänyt synnytyksissä lääkkeellistä kivunlievitystä ja minua ärsytti omasta näkökulmastani hyvin epätieteelliseen ja epärelevanttiin asiaan takertuminen. Kun sitten aiheesta virisi keskustelu ja juttelin myös kätilöksi opiskelevan ystävän kanssa, sain tähänkin juttuun vähän monialaisemman näkökulman: kätilö ei halunnut syyllistää kipulääkkeitä ottavia synnyttäjiä vaan penäsi enemmän tietoa ja valinnanmahdollisuuksia heille. Olen itsekin aktiivisen ja valinnanmahdollisuuksiin pohjautuvan, kuuntelevan synnytyksen kannalta ja pohjimmiltaan en ole kai oikeastaan kenenkään kanssa eri mieltä - paitsi sellaisen, jonka mielestä tosiaan epiduraalia käyttäneet ovat huonompia äitejä. Eikä kai kukaan ihan sillä viisiin kelaa. Ja sama kuviohan pätee imetykseen: joskus sitä pelkää sanoa oikeastaan yhtään mitään siitä aiheesta, ettei joku vaan loukkaannu. Yhdessä toisessa Facebook-ryhmässä (kätevästi mun kaikki lähteet viittaa Facebookiin, eh) joku äiti kyseli vauvan refluksista mainiten korviketta ja äidinmaitoa nauttivat vauvat toivoen todella, ettei loukkaa ketään. En edes hahmottanut tarkalleen, mistä äiti oletti vastaajien loukkaantuvan, mutta varmaankin juuri oletuksesta, että äidinmaitoa/korviketta nauttivilla vauvoilla voi/ei voi olla refluksia. Ja sitten tästä tuli vielä mieleen sekin, että kyllä minuakin imetysmyönteisenä pervona taaperoimettäjänä vähän naurattaa, kun tiukat imetysaktivistit vastustavat termiä "vastike" ja myös tuttipullon kuvia vauvanhoitohuoneiden ovissa. Juuri tuollainen lillukanvarsiin takertuminen ja ajatuspoliisius on omiaan vierottamaan (vierotus! vauvantahtinen!) minut.

Olispa mukavaa jos olisi aina niin empaattinen, rauhallinen ja kuunteleva, että jaksaisi kuulla viestin toisen sanojen takana. Takertumatta yksittäiseen sanaan tai termiin ja vetämättä siitä herneitä nenään. Silloin maailma olisi varmasti paljon lempeämpi paikka, kun ihmiset eivät jatkuvasti nolostelisi ja purisi postuumisti kieltään lipsautettuaan jotain hyväätarkoittavaa mutta jonkun mielestä hiukkasen kontroversiaalia.


15 kommenttia:

  1. Facepalm transseksuaalisuudelle.

    Tulee mieleen se legendaarinen Kuudennen linjan Juhannustanssigate - kun tarpeeksi kaivelee, löytää, mistä loukkaantua.

    Oma kipukynnykseni on nykyään (piilo)kaupallisuus. Nyt kun kaikki bloggaajat ovat nousseet barrikadeille eettistä ohjeistusta vastaan (minusta huonoin argumentein), näen piilomainontaa joka nurkalla. Se on hauskaa kaikista.

    Yksi ongelma tällaisessa poliisimentaliteetissa on, että kosketus kaikkien muiden todellisuuteen häipyy aika äkkiä, samalla kun ne ei-poliisikaverit kiskovat takin ylleen ja hupenevat paikalta ennen kuin tulee turpaan jostain toisesta asiasta. Ehkä pitää tämä muistaa seuraavan kerran kun tekee mieli ottaa nollatoleranssilinja jossain epäilemättä järkyttävän tärkeässä asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saatana! Juhannustanssigate! Luin sitä koko viime juhannusyön ja jälkikäteenkin. Oltiin Keski-Suomessa sukujussissa ja Juhannuspoika (sic) valvotti vielä ja sit imettelin sitä ja valvoskelin valoisassa aitassa ja viihdytin itseäni sillä hernenenäilyn saagalla. Ihan parasta settiä, Trolli-Finlandian arvoista!

      Mäkin oon seuraillut tätä eettisestä ohjeistamisesta noussutta kohua jonkin verran. Se joku turkulainen lifestyle-bloggaaja jota kaikki rakastaa ilmeisesti jäi vähän housut kintuissa kiinni piilomainnonnasta. En yleensä jaksa lukea näitä mainosblogeja, koska ne on ihan iänkaikkisen TYLSIÄ. Plus mulle vaikutteille alttiina ihmisolentona iskee ihan turhia kulutushimoja. Pahin oli rusettipipo, jonka tilasin netistä vain todetakseni, että näytän ihan yhtä urpolta munapäältä pipossa kuin aina ennenkin - vaikka kuin olis rusettipipo ja trendien huipulla.

      Joo, poliisius on omiaan karkottamaan kaikki todellisuudessa kiinni olevat. Mullekin esim visiitit ihan tavallisten vauvaperheiden luona voi joskus olla varsinaisia wake up calleja, että hei, ei kaikki perhepeteile ja täysimetä ja liinaile ja mitä vittua ikinä, ja se on ihan normaalia ja ookoo! Että kyllä se omakin vinkkeli jotenkin kieroutuu kun viettää neljä vuotta kotiäitinä, joo.

      Poista
  2. Mulla on nyt niin paljon kommentoitavaa että tästä tulee ihan tosi sekava oksennus, sori :D

    Mä ymmärrän kanssa sen että tiettyjä ilmaisuja on hyvä korjata mutta monesti tulee vähän sellainen olo että näillä, ketkä korjaavat, on jokin ihme piilotarve besserwisseröidä. Ja mua riepoo se aivan suunnattomasti. Että pitää päästä nyt sieltä knoppailemaan kun kuitenkin ihan samasta asiasta puhutaan, loukkaavat termit on eri asia. Ja ainakin mun kokemuksen mukaan, he ketkä nyt sitä ryhmittymää oikeasti itse edustavat, eivät loppupeleissä välitä pätkän vertaa niistä kuvaavista termeistä mitä käytetään keskusteltaessa (edelleen, loukkaavat termit on eri) koska ovat itse niin sinuja itsensä kanssa että eivät koe tarpeen provosoitua. Koska _tietävät_ että siinä nyt puhutaan samasta asiasta eri termeillä. Tuo sun mainitsema transseksuaalisuus/transsukupuolisuus on justiinsa ihan mahtava esimerkki tästä
    .
    Ja samaa mieltä olen että ihan perseilyksi menee jos oikeasti asioista keskustelu menee siihen että jokaista sanamuotoa ja sivulausetta joutuu miettimään pilkuntarkasti. Se tappaa keskustelun. Yhtälailla kun sen tappaa sekin jos on tarve besserwisseröidä termistöä. Kyllä mun mielestä älykkäät ihmiset osaa keskusteluista löytää sen ytimen ja punaisen langan ilman että pitää keskustelukumppaneita korjata omalla pätemisellään. Koska sitähän se on monesti. Pätemistä. Ja edelleen, loukkaava termistö on eri asia.

    Tuo sun mainitsema kätilöhomma oli mun mielestä just hyvä tyyppiesimerkki siitä kuinka on oikeasti hyvälle asialle laitettu liian provosoiva otsikko. Että juttu oikeasti saattaakin sisältää paljon hyvää mutta koska jo otsikko on provosoinut niin se on aivan sama mitä hyvää se teksti pitää sisällään koska otsikko jo kusi koko homman. Provosoiva otsikko haalii toki lisää lukijoita mutta vastavuoroisesti se tekee sen että se itse asia saattaa jäädä sieltä näkemättä. Mikä on harmi.

    Ja se jos mikä on taitolaji muuten että osaa olla provosoitumatta vanhemmuuteen liittyvistä jutuista. Mulla on kohta 13 vuotta tätä takana ja ei onnistu vieläkään.
    Ja näissä ihan sama juttu, turha besserwisseröinti ei oikeasti kyllä jeesaa hommia ainakaan oikeaan suuntaan. Imetystä minäkin liputan mutta toi "ei vastike vaan korvike"-saivartelu jaksaa naurattaa muakin. Nyt vittu oikeesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Hehee, pitkät kommentit on ihan parhautta! Besserwisseröinti, toisen sanojen oikaiseminen ja pikkujuttuihin takertuminen on usein sellaista sosiaalista sokeutta. Nörttien (sori vaan nörtit, rakastan teitä, miehenikin on nörtti) piirre usein. Jos joku lipsauttaa vahingossa vaikka tyyliin väärän nimen jostain leffasta puhuttaessa, jos nimi ei ole mitenkään oleellinen keskustelun kannalta, en itse lähde oikaisemaan, koska en halua torpedoida keskustelua sillä, että kaikki alkavat sensuroida itseään ja jännittää. Olen oivaltanut pikkuhiljaa senkin, että besserwisseröinti on pohjimmiltaan osoitus epävarmuudesta ja vaappuvasta itsetunnosta. Rautaisen itseluottamuksen omistavilla ei yleensä ole tarvetta tuoda omaa knoppitietoaan esiin joka orrella. Tämä oivallus on auttanut suhtautumaan besseröintiin myös lempeämmin.

      Hitto, kommunikaatio voi mennä niin monella tapaa ihan metsään. Mulla on tästä ihan tuore kokemus, koin, että mun sanoja tulkittiin tarkoitushakuisesti väärin ja pahastuttiin siitä. Mutta on tää ikä ja äitiys ja muu paksuntanut nahkaa siinä määrin, etten enää pahoitu ja ahdistu näistä väärinkäsityksistä samalla tavalla, enkä koe tarvetta setviä juttuja perinpohjin vaan ajattelen että huller buller, kesä kuivaa sen minkä kastelee. Että pikkuasioista voi kasvaa vuoren korkuisia jos niistä haluaa sellaisia kasvattaa. Ja että eilisen uutiset ovat eilisen uutisia, aina tulee uudet linkitykset ja tunnemyrskyt ja naurut ja pikku ärtymiset. Elämä on

      Vanhemuus on mullekin sellainen provo-nakkula. Ei vaan pysty oleen suivaantumatta joistain jutuista ja ottamatta henkilökohtaisesti. Oli sitten kyseessä synnytystapa, ruokintatapa tai päivähoito, kyllä mä aina liekityn joskus. Ja oudon epäloogisesti siinäkin, saatan kannattaa joskus kahta näkökulmaa samaan aikaan ja loukkaantua monitahoisesti eri tahojen puolesta :D

      Poista
  3. Mä kirjotan pimeässä ja yhdellä kädellä, mutta pakko sanoa että nyt oli ihana postaus. Jos tilanne sallisi, voisin jopa hieman analysoida, mutta tyydyn vaan komppaamaan ja toivomaan että olisin ite kirjottanut tämän!

    ps. se pidetty lifestylebloggaaja turusta EI kai ole minä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Taikinanaama, siinä oli sanat "pidetty" ja "lifestylebloggaaja" eli mietipä toisen kerran ;)

      Ja koska netissä ystävälliseksi tarkoitettu vittuilu epäonnistuu aina, pilataan tämä läppä tuolla hymiöllä ja selityksellä... (Niin ja eiköhän kyseessä ole Kaikki mitä rakastin -blogi. Muuten epäilisin itseäni, mutta en ole koskaan saanut mitään blogin kautta, niin en ole voinut narahtaakaan.)

      Ja Lupiinille kiitos mahtavasta postauksesta. Tunnistan itsessäni melkoisen sanoihintakertujan - milloin siihen kuuluu takertua (case mutiainen) ja milloin ei (case vastike - tää oli kyllä mulle ihan uus), siinäpä saa taas vetää rajaa.

      PS: Olispa kivaa kun sulle vois liittyä lukijaksi! Saisi nää postaukset näkyviin heti Bloggerin puolelle.

      Poista
    2. Hahaa! Meinasin sitä (piti luntata, laitoin googlen hakuun "lifestyleblogi turku" ja tuli jotain teinareien blogeja) Kaikki mitä rakastin -tyyppiä. Kiva koti sillä ja kauniita vihanneksia siellä sen blogissa. Itse en vaan jaksa lukea mitään missä on kuvattu himassa jotain maljakkoa 20 eri kuvakulmasta. Se ei palvele mun intressejä. Mä luulen Taikina et meil on jossain määrin väistämättä yhteneväisiä kokemuksia kun kummallakin joitain juuria eo-liikkeessä :)

      Täti-ihminen, kääk, eikö voi liittyä lukijaks? Miten mulle kuitenkin näkyy lukijat? Mun pitää nyt perehtyä tähän jutskaan! Kiitos kiitoksista! Vastike on kyl helmee settii. Sit koska mulla on kuitenkin aika paljon kaikkia imetysaktivisteja ja vaistomutseja mun Facekavereissa, en aina oikein uskalla luukuttaa, ettei kukaan pahastuisi. Ja sit mulla on kans queer-kavereita jotka kirjoittaa lapsiaiheisia postauksia englanniksi päästäkseen käyttämään "hir" ja "ze" lapsistaan. Tai siis, mä oon nähtävästi kyllin nästi tulkitakseni sen niin.

      Poista
    3. Buaahhhahhaa Täti-Ihminen! No tosta mä vähän aloinkin epäilemään:)!

      Mikä tää "hir" ja "ze" on? kuulostaa ihan taas just joo en pysty edes miettimään.. VAlista mua!

      Ja mä niin muistan sen tunteen siellä kunnon vakavikko-vegaaneiden piirittämänä, kun kertoo jotain puujalkavitsiä ja kukaan ei naura. Tai joku aivokääpiö halkoo hiuksia jostain siman alkoholiprosenteista, ja kuinka hän ei voi juoda sitä. Voi anaali!

      Poista
    4. Hir on niinku his/her ja ze on he/she. Silleen sukupuolineutraalisti niinkö. Jotenkin virnistyttää vaan, kun suomalainen jonka fb-kavereista varmaan 95% on Suomea äidinkielenään puhuvia, laittaa lapsipäivityksensä englanniksi. Kun Suomi olis liian sukupuolineutraali kieli, Eh. No siis, kyllä mä tajuankin ton, toisaalta. Ja hyvähän se kai on, en mäkään tietäis mitään noista termeistä ilman tätä päivittäjää.

      Vakavikko-vegaanit, hahhaa. Siman alkoholiprosentti, hahhaa. Todistin muuten vappuna miten eräs erittäin tunnettu (en nyt kerro nimeä ettei gogle-haulla löydy) vegaani, absolutisti ja ekologinen henkilö joi SIMAA. Jossa on sokeria! Ja ehkä mahdollisesti alkoholiakin!

      Poista
  4. Transbesserwisseröitsijä ilmoittautuu! Peiliin katsomisen paikka. Pohdin tätä pitkään ja päätin korjata jatkossakin. Mun henkilökohtainen kipukohta on se, kun jengi puhuu sekaisin seksuaalisuudesta ja sukupuolesta ja siksi tämä transhomma varmaankin kyrsii niin etten vain voi antaa olla. Useinhan kyseessä on kuitenkin vain lipsahdus eikä se, että ei tietäisi mistä on kyse, koska ne sanat on niin samankaltaisia. Kauhea tuohtuminen on harvemmin aiheellista, mutta kyllä mun mielestä huomauttaa voi.

    Olisin kyllä saattanut järkyttyä naistutkimuksen luennollakin moisesta epätarkkuudesta silloin joskus nuorena, kun niillä vielä viihdyin. Käsiterunkkaus kiinnosti. Nykyään olen sillä lailla seestynyt, että en jaksa toimia kaikkivoipaisena ajatuspoliisina, mutta jos joku tulee mulle kertomaan että hän tietää paremmin millaisella nimityksellä minun pitää itseäni kutsua, älähdän ehdottomasti.

    Siksi siedän sitä muiltakin. Sain kerran täyslaidallisen, kun erehdyin kutsumaan synnyttänyttä tyyppiä äidiksi ja hän ei sitten ollutkaan äiti vaan vanhempi. Mä pyysin anteeksi ja tarkennuksia siihen, miten olis parempi jatkossa toimia - mikä on mun mielestä ainoa oikea tapa toimia noissa jutuissa, ei mikään mielensäpahoittamisesta suomiminen.

    Siinä WLH-tanssikeississäkin seurasin kiinnostuneena miten osa sen tanssin järjestäjistä kämmäsi vihaisen lesbon lepyttelyn totaalisesti, kun taas osalla oli parempi ote siihen hommaan. Se on nimittäin taitolaji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Transbesseröinnillä on kyllä ehdottomasti ne hyvätkin, tärkeät puolensa. Rakas ystäväni, joka sattuu olemaan itse seksuaalivähemmistön edustaja (hitto muuten mietinkin että mitä termiä käytän, on esim se hblt-termi, mutta en tiedä menikö se nyt oikein päin joten en uskaltanut käyttää :D) huomauttaa mulle jos käytän vaikka transseksuaalia transsukupuolisen sijasta. Enkä koskaan todellakaan pahastu siitä, koska ystävä tekee sen kohteliaasti ja asiallisesti, herneilemättä. Ja just toi transseksuaalihan on itse asiassa väärä käännös englannista (näin olen antanut itseni ymmärtää), kun kysehän ei ole ensisijaisesti seksistä vaan sukupuolesta.

      Äidiksi kutsumisesta hermostuminen kuulostaa kyllä todella todella rasittavalta touhulta. Tiedän yhden tämmöisen queer-henkilön, joka lukee kaikkien sanoja kuin piru raamattua (hitto, lieneeköhän kyse samasta ihmisestä) ja luen harva se viikko sen huumorintajutonta ja aina yhtä jäkittävän loukkaantunutta paatosta parin eri FB-kaverin seinältä. Ja me feministit osataan kanssa joskus kunnostautua huumorintajuttomuudessa ja riidan hakemisessa: joskus kauan sitten kehuin yhtä feministikaveria kauniiksi (kyseessä oikeastikin tosi kaunis nainen.. tai siis, henkilö, ääh) ja se hermostui mulle normittamisesta.

      Juhannustanssigatessa huomasin kyllä itsekin feministisilmälasieni läpi sellaisen "haukutaan tota ärsyttävää lesbonaikkosta kun se antoi meille aseet käteen"-hekuman, jossa oli annos naisvihamielisyyttä mukana. Musta paras taktiikka tuollaisessa on tekeytyä vähän tyhmäksi ja naiviksi, mahdollisimman vilpittömäksi (tai siis, ei kai kyse edes ole tekeytymisestä vaan tulokulman valitsemisesta) ja selittää asia juurta jaksain. Itsehän olen jo niin paatunut kaikkiin internet-kärhämiin, että tilanteissa, jossa koen minua tulkittavan tarkoitushakuisesti ja riidanhaluisesti väärin, vaikka se verhottaisiin minkälaiseen valepukuun tahansa, en jaksa kauheasti paneutua setvimisiin. Kaikkien ihmisten kanssa ei vaan löydä yhteistä säveltä ja sen kun itselleen myöntää, säästyy monelta harmilta ja verenpainepiikiltä.

      Poista
    2. No piirit on pienet, ties vaikka! Kyllä niillä pahimmillakin nillittäjillä on usein hyvä pointti, jonka he vaan ilmaisevat mun makuuni turhan päällekäyvästi ja näköalattomasti. Mä panen aina kuitenkin korvan taakse etten sitten ainakaan tee samaa mokaa kahdesti. Vaikka välillä tekeekin mieli hakata päätä seinään.

      Kannatan myös tuollaista lauhkeaa selittävää otetta, puolin ja toisin, mutta mulle on esitetty sellainenkin näkökulma, että "ei mun tarvitse kouluttaa ihmisiä, kyllä niiden kuuluu osata kohdata erilaisuutta". Onhan se toki niinkin, mutta mä mielummin selitän silti, jos joku mun mielestä kämmää - on edes jokin marginaalinen mahdollisuus tulla ymmärretyksi.

      Kummasti näitä keskusteluja harvemmin syntyy livenä (en varmaan jaksais ylläpitää ystävyyttä, jos aina pitäisi jankata), riidat puhkeaa aina just Facebookissa. Kamalinta se on silloin, kun joku nillittäjä ja ignorantti kohtaavat omalla seinällä ja rupeavat vääntämään.

      Tulee sellainen olo, että pitäisi erotuomaroida, mutta sitten toisaalta en tahdo puuttua aikuisten ihmisten kokemusmaailmojen yhteentörmäyksiin, jotka ovat aivan väistämättömiä. Mullakin kun on kavereissa eo-tyyppejä ja sit jotain kuutinampujia. Niin ja toki feminatseja ja antifeministejä. Huoh.

      Poista
    3. Juno, sehän siinä on. Mä kannatan monia nillittäjien ajamia asioita, mutta mussa herää automaattinen vastareaktio huumorintajuttomuuden ja tahallaanväärinkäsittämisen kohdalla.

      Joo, kun Facessa kohtaavat toisiaan tuntemattomat Tiedostaja ja Moukka, syntyy jälkeä joka on parhaimmillaan tosi popparit esiin -settiä ja pahimmillaan teurastusta. Seurasin joskus sukupuolitetut lelut -keskustelua Facebookissa jossa joku hömppä selitti jotain kauheaa taantumuksellista paskaa "kyllä tytöillä ja pojilla pitää ja saa olla omat lelut ja siinä ei ole mitään pahaa ja meidänkin poika kyllä ihan automaattisesti niitä autoja valitsee ja tyttö pinkkejä horoprinsessoja, hymiö hymiö hymiö" ja sitä vastassa oli ainakin kolme hyperälykästä akateemista tosikohkoa opponenttia. Tottakai olin näiden opponenttien linjoilla, mutta melkein jo alkoi tätä hömppä-äippää käydä sääliksi.

      Mun Facekaveriporukka on silleen aika yksimielistä, että suurin osa on kaupunkilaisia ja varsin liberaaleja. Puoluekantaa löytyy kokoomuksesta vasemmistoliittoon ja siltä väliltä, mutta Persut olen femi- ja muunakin natsina ulkoistanut kavereistani. Jotain entisiä koulukiusaajia muutenkaan huvita pitää kavereina.

      Poista
  5. Sinulle on haaste blogissani! Haluan lisää postauksia kesähelteelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee haaste!! Jos olisin huomannut tän aiemmin, ei olisi tarvinnut tikistää tikistämällä tuota uusinta postausta :D

      Poista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!