Katselin itseäni tuossa joku päivä hissin peilistä. Huomasin, että katseeseeni on tullut eri sävy, uudenlaista ankaruutta. Otettuani silmälasit pois, tajusin, että yläluomeni ovat hitaasti mutta varmasti muuttumassa jotenkin raskaammiksi. Myös silmäni muuttuvat vuosi vuodelta kuivemmiksi, joudun aika ajoin hoitamaan niitä kosteuttavilla tipoilla ja putsaamaan ne aamuisin kostealla paperilla. Joudun riisumaan lasit aina kun luen Hesaria tai muuta pientä tekstiä. Ajan mittaan halvat nettirillit eivät enää varmaan riitä, vaan joudun siirtymään kaksiteholaseihin. Näitä ikääntymisen mukanaan tuomia ilmiöitä tarkastelen jotenkin välinpitämättömästi, mielenkiinnolla mutta kaukaa. Ne eivät ole vaikutuspiirissäni, joten miksi repiä paitaansa asiasta. Vähän samasta syystä en juuri nyt jaksa meikata arkena, ellei illalla ole jotain menoa. Ei minua täällä työhuoneella kukaan katsele, paitsi pari työtoveria ja vanha kunnon Lumis, asiakkaidenkin kanssa kommunikoidaan pääasiallisesti sähköpostilla. Tiedän, että olen juuri sitä tyyppiä, jonka ulkonäkö kohenee aivan oleellisesti meikillä, mutta en välitä. Mehustelen lähinnä ajatuksella, kuinka paljon rahaa säästän, kun en hölvää naamaani bb-voidetta enkä ole pakotettu hinkkaamaan pidentävää mascaraa ripsistäni iltaisin.
Eilen, syöttäessäni lapsille iltapalaa, luin vanhaa Lupiinia siltä ajalta, kun odotin esikoista. Hitto vieköön, silloin jaksoin kirjoittaa säännöllisesti, aika fiksuja ja hauskoja juttuja, ja vuorovaikuttaa kommentoijien kanssa. Silloin en vielä ollut äiti enkä kirjoittanut kauheasti äitijuttuja. Olen toki jatkanut omaa linjaani myös äidiksi tultuani, mutta näemmä Lupiini on jo pidempään haeskellut linjaansa, koska en ole saanut kirjoitettua. Huomaan, että siinä kuin moni kaverini on kokenut jonkinlaisen naisellisen ja seksuaalisen heräämisen siinä vaiheessa kun lapset eivät enää valvota, oma heräämiseni liittyy yhteiskunnallisuuteen ja jonkinlaiseen pyrkimykseen pois omasta välittömästä kokemuspiiristä. Toki tuo seksuaalinen herääminen on tuttua itsellekin, vauva-aikojen ja viimeistään kotiäitiyden loppuessa sitä on palannut omaksi itsekseen myös sen suhteen ja huomaa taas havainnoivansa hyvännäköisiä miehiä samanlaisella silmällä kuin ennen raskauksia (se havainnointi loisti poissaolollaan useamman vuoden - mikä virta komeita partahipstereitä onkaan virrannut sivuitseni ilman että eväkään on värähtänyt). Itsekseen hymyillen, silmää lepuuttaen, ilman sen suurempia intohimoja. Luultavasti olen tässä asiassa törkeän onnekas: minulla on onnellinen avioliitto kaikkine avioliittoon liittyvine puolineen, en koe tarvetta tunnekuohuihin näissä asioissa laisinkaan.
Sen sijaan pääni kaipaa haastetta. Haluan lukea muutakin kuin Leena Lehtolaisen dekkareita, haluan katsoa muutakin kuin Sandra Bullock-leffoja Netflixistä. Haluan haastaa itseäni enkä aina mennä siitä, mistä aita on matalin ja helpoin. Tämän takia en edelleenkään halua mobiilia nettiä kännykkääni, haluan kirjastokortin majailevan lompakossani muunakin kuin täytteenä, että edes leikkipuistossa lukisin kirjoja. Haluan jaksaa lukea Hesarista myös taloussivut ja keskustella niistä. Haluan keskustella ajankohtaisista ilmiöistä, haluan teoretisoida ja skarpata, pinnistellä että ymmärtäisin. Kaipaan kasvatuskirjojen lukupiiriä tai lukupiiriä noin ylipäätään. Kaipaan terävää pallottelua, rakentavaa erimielisyyttä. Kaipaan sitä, että omista napakohtaisista kokemuksista noustaan yleiselle tasolle, havainnoimaan rakenteellisia ongelmia.
Onneksi sitä on aina väliin tarjolla. Itse asiassa aika useinkin. Ja uumoilen, että tulevaisuudessa vielä enemmän.
Mä olen pitkään ajatellut, että haluaisin lukupiiriin. Mutta ei ole tullut sellaista vastaan. Pitäisikö perustaa?
VastaaPoistaMeillä oli joskus kauan sitten kavereiden kanssa yhteiskunnallis-painotteinen lukupiiri, muistaakseni saatiin siihen jopa jotain apurahaa. Joiltain sivistysliitoilta saa rahaa tyyliin kun vaan pyytää sitä. Mut meillä oli kai kaikilla liian paljon kaikkea, se koki sitten luonnollisen kuoleman se lukupiiri.
PoistaSitten vähän myöhemmin oli kaunokirjallinen lukupiiri, jossa kyllä mun osallistumista hyydytti (ja kai sit vähän muidenkin, ei se kauaa jaksanut lentää se lukupiiri) aivan hyper-akateeminen, termeillä snobbaileva lähestysmistapa, joka oli ainakin mulle liian etäännyttävä.
Sellainen sopivan diippi, mutta ei terminologia-knoppaileva lukupiiri olis kyllä aivan huippu!
Sopivan diippi olisi hyvä! Tai sitten mä voisin opetella joitain kirjallisuustermejä ja käyttää niitä sitten tökerösti ja väärässä yhteydessä. Ilmaantuisin aina paikalle baskeriin sonnustautuneena ja polttaisin tupakkaa holkilla.
PoistaJoo, holkkitupakki, baskeri ja pitkä kaulaliina heitettynä selkään. Ja ehdottomasti puhutaan protagonistista kun tarkoitetaan päähenkilöä ja huudahdellaan vähän väliä "tämähän on ilmiselvä taksonomia" ja vastaavaa hyvin älykkään kuuloista!
PoistaJätkät kiinnostaa, seksi kiinnostaa, lukeminen kiinnostaa, vaatteet kiinnostaa, marttailu kiinnostaa, joulu kiinnostaa.. Mulla on kanssa joku yleispätevä herääminen päällä :)!
VastaaPoistaTaikina, se on jännää! Mä totesin just, että mua kiinnostaa nykyään kaikki mikä ennenkin lapsia, paitsi lemmikkieläimet. Eläimet on jääneet jotenkin varjoon, varmaan siksi kun lapset on vielä aika huollettavassa iässä. Kaikki Facebookin kissakuvat jne on ihan evvk, lapset on paljon mielenkiintoisempia :)
PoistaHerääminen kiks pylly!
Asuapa lähempänä, ehdottomasti haluaisin sun kanssa samaan lukupiiriin!
VastaaPoistaHeini
Heini, niinpä! Mua usein harmittaa kun ensikskin ruuhkavuosissa ei tunnu ehtivän nähdä ystäviä eikä etenkään niitä, joista asuu kauempana. Lukupiiri olis kyllä tosiaan ihana!
PoistaTED-puheet ovat sinulle varmaan tuttuja?
VastaaPoistaJoo pikkasen, ja nyt kun mainitsit, vielä enemmän. Inspiroivia! Kiitti!
Poista