torstaina, marraskuuta 20, 2014

Aina vähän liekeissä

Mietin tässä äsken, että tyypillinen arkimielentilani on lähes jatkuva, enemmän tai vähemmän lievä kuohuksissaan oleminen siitä ja tästä asiasta. Somessa roikkuessa aiheita riittää, tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien idioottimaiset kehäpäätelmät, jeesustelu ja "sitä kuitenkin kiusattaisiin koulussa" -vammailu. Terveysneuvontapuhelimen lakkauttaminen. Muutaman seuraamani FB-ryhmän puusilmäinen kotiäitihihhulointi ja riitaa haastava neuvojen kysyminen tyyliin: "meillä on nyt tämä ja tämä ongelma lapsen nukkumisen/syömisen suhteen, mutta kaikki vinkit mitä annatte, ovat paskoja ja te vastaatte muutenkin minulle väärin, räyh". Lastenvaatekiimailu ja siihen liittyvä käytettyjen tuotteiden ylihinnoittelu. Besserwisseröinti. Saivartelu. Epäoleellisuuksiin takertuminen. Moukkamaisuus. Aina riittää tunnekuohun aihetta! Mutta parempi, paljon parempi vaihtoehto kuin se oma viimetalvinen henkinen lamaantuneisuuteni ja jonkinasteinen masennukseni, jolloin mikään ei tuntunut paljon miltään.

Ja sitäpaitsi olen myös positiivisesti liekeissä vähän väliä. Aina kävellessäni aamulla Läntistä Brahenkatua kohti työhuonetta, Kallion kirkko suoraan edessä, korkeat talot ja leikkipuisto sivuilla, kahvin- ja nyt joulun lähestyessä kardemumman tuoksua Meiran paahtimolta päin tuoksutellen, olen niin onnellinen ja riemastunut siitä, että elän Helsingissä 2010-luvulla. Ja iltaisin, kun seisoskelen kylmässä leikkipuistossa lasten kanssa, valot syttyvät ikkunoihin, ratikat kirskuvat ohi, saatan joskus liikuttua rakkaudesta kotikaupunkiani kohtaan.


6 kommenttia:

  1. Niin hyvä että ollaan facebook-kavereita, saan meuhkata sun seinällä (ja omalla kysellä neuvoja, joita en kuitenkaan kelpuuta :D ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meuhkaus pitää ihmisen hereillä ja toimintakykyisenä! Tää kyseinen ryhmä, johon aina väliin viittailen, on kyllä mulle ehtymättömän ärsytyksen kohde. Oonhan mä tän tietysti nuoresta asti tiennyt, mutta tosiaankin, se, että ihminen on hippi, eko, antirasisti, feministi ja heikkojen puolella, ei aina ja automaattisesti tarkoita, etteikö se voisi olla myös ärsyttävä, rasittava, sosiaalisesti puusilmäinen kiukkupussi ja äärimmäisen suvaitsematon jeesustelija. Eroan tästä kyseisestä "vaihtoehtovanhemmuus"ryhmästä noin kahden kuukauden välein, ja liityn aina sit takaisin, koska ryhmässä on paljon hyviäkin juttuja. Ja rehellisyyden nimissä, musta on joskus hauskaa vetää herneitä nenään :D

      Poista
  2. Mulla hiertää tällä hetkellä kaikista eniten se, että niitä kaikkien yhteisiä asioita ajetaan vain sen oman elämänkatsomuksen nimissä. Eli eniten tällä hetkellä vituttaa sekä aborttikeskustelu että tasa-arvoinen avioliittolaki. Ja esim. Ton abortin suhteen ärsyttää eniten se että hoitajana mun mielestä ei todellakaan voi kukaan kieltäytyä tietyistä hommista mut sit taas jos oisin ite potilaana niin en todellakaan haluaisi siihen yhtään ketään jeesustelemaan että mikä sen ihmisen mielestä on oikein ja mikä väärin. Aika ääripää vertaus mutta silti. Ärsyttää että en saa itekkään tarkasti muodostettua mielipidettä koska näen tilanteita joissa olis just parempi (potilaan kannalta) että hoitohenkilökunnalla olis mahdollisuus kieltäytyä että eivät traumatisoi ketään niillä omilla näkemyksiltään mut sit noin niinku hoitajana näen et työt täytyy tehdä eikä niitä aleta valikoimaan. Noin kiitos tästä avautumismahdollisuusesta. En jaksa omalla puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tällä hetkellä on todella monta raivostuttavaa juttua. Esim toi aborttikeskustelu. Vittu sentään. Mikä ihme takaisku nyt on meneillään? Miksi aborttioikeutta aletaan kyseenalaistaa? Miksi ihmiset hakeutuu hoitajiksi/lääkäreiksi, jos ne ei voikaan äkkiä etiikkansa takia tehdä jotain tiettyä toimenpidettä?

      Ja kun eihän ne abortit siihen lopu, että joku kieltäytyy niitä tekemästä. Ei ne lopu siihenkään, jos niistä tehdään laittomia. Luulisi kaikkien tietävän, miten aborttien määrää vähennetään. Ehkäisyvalistuksella, ehkäisyvalistuksella!

      Poista
  3. Mä ikään kuin ymmärrän erinomaisesti sen, että kiihtyminen on kivaa. Silti on pakko tunnustaa, useiden maailmassa on virhe -kiukkuvuosien jälkeen, että on ihan äärimmäisen helpottavaa ja levollista, kun jostain syystä nyt kykenen ohittamaan isoimmat kiukun aiheet tuosta noin vaan, tsup. En tarkoita, ettenkö kokisi niitä asioita epäreiluina ja väärinä, en vaan jostain syystä jaksa kasata energiaa suuttua.

    Epäilen, että tää menee aaltoina ja ensi vuonna olen taas ihan erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on kyllä totta, että on helpottavaa kun ei kaikesta ota pulttia. Mulla kyllä ikä ja vuodet itsessään on tuoneet kanssa sellaista perspektiiviä/uupumusta, ettei kaikesta oikein edes viitsi lukea, ettei alkaisi taas panta kiristää päätä.

      Nyt ärsyttää se ylen linjaus, ettei saa käyttää sanaa tasa-arvoinen avioliittolaki, koska se herättää "positiivisia mielikuvia". Onneks intterin netti on täynnä ärhäköitä bloggaajia ja toimittajia, jotka varmasti tulee riipimään sen kommentin palasiksi :)

      Poista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!