On tullut viime aikoina varmaan vietettyä liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa, kun niin moni asia ja ilmiö riipii niin monitahoisesti ja vivahteikkaasti. Suvivirsigate. Subjektiivinen päivähoito-oikeusgate. Yökylägate. Fingerpori-gate. Kuulun moniin keskusteleviin Facebook-ryhmiin ja osallistunkin keskusteluihin aina joskus, kunnes tympäännyn saivarteluun, vänkäämiseen ja silkkoihin hulluihin. En tajua, miksi kuulun yhteen vanhemmuusryhmään, kun saan sieltä aina verenpainepiikin. Mistään muualta en ole lukenut, että mehujäätä päivällisaikaan syövästä kahdeksanvuotiaasta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus tai ainakin muuttaa itse pois tämän sokeriseireenin lähettyviltä, ettei oma piltti mene pilalle, tai että "kotihoidetuista lapsista tulee tutkimusten mukaan parempia kansalaisia." Ja sitten, tuulesta riippuen, minun on joskus ehkä pakko heittää vähän pökköä pesään ja haastaa ihmisiä typeryydestä ja suvaitsemattomuudesta.
Tämä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on kuohuttanut mieliä kummallakin laidalla, urafeministeissä ja vaistomutseissa (kumpiakin kuuluu kaveripiiriin) enkä ole kumpienkaan kanssa ihan samaa mieltä. Itse rajoitus, hallituksen säästökuuriele "Jatkossa päivähoito-oikeus muuttuu osa-aikaiseksi, kun vanhempi on
kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon
tuella." vaikuttaa lähemmällä perehtymisellä puuhastelulta, lillukanvarsiin takertumiselta ja muutenkin harkitsemattomalta, josta ei luultavasti tule juuri säästöä kertymään. Mutta silti alkoi vähän sylettää, kun tuntui olevan yleisen punavihreän protokollan mukaista suhtautua uudistukseen asenteella "kaikki meni" ja sitten vuodatettiin anekdoottitodisteita lapsivuodepsykooseista ja vaikeahoitoisista vauvoista. Kyllä, joo, paskaa tapahtuu. Kaikille, joillekin enemmän. Mutta minullakin on anekdoottitodisteita. Olen kahden terveen ei-erityislapsen äiti, joka otti esikoisensa pois "virikehoidosta" ja vietti kotiäitinä yhden elämänsä parhaista vuosista. Rohkenin heittää yhden poliitikkotutun seinällä ajatukseni, että milloin elämästä tuli niin vaikeaa elää, ettei kotivanhempi kykene hoitamaan vuotta-paria kahta alle nelivuotiasta (ja tähän toki miljoona disclaimeria syövistä asuntopaloihin ja onnettomuuksiin)? Etenkin, kun tuossa uudistuksessa ei nyt olla estämässä sitä päivähoito-oikeutta KOKONAAN vaan ainoastaan tehdään se osa-aikaiseksi. Kun onhan se nyt ihan tosiaan niinkin, että päiväkodit on ensisijaisesti tarkoitettu töissäkäyvien tai opiskelevien perheiden jälkeläisille. Näitä ajatuksia on kuumottavaa kirjoittaa julkisesti, etenkin kun ne tosiaan tuntuvat sotivan sitä tiettyä oman viiteryhmän "näin-saa-ajatella" -hegemoniaa vastaan. Ja koomista kyllä, tuo vaistomutsiporukka oli tietenkin ilmiöstä aivan päinvastaista mieltä ja huudettiin kuorossa lapsen joutuvan päiväkodeissa yksinomaan oppimaan "viidakon lakeja" ja että erityislapsiakin on ihan turhaa laittaa kuntouttavaan päivähoitoon, koska kotona on "pätevät ja rakastavat vanhemmat 24/7 käytettävissä." Voi vittu, voi juuttahan munat mitä empatiakyvyttömyyttä. Minulla ei ole kokemusta erityislapsista muualta kuin lukemistani blogeista, mutta voin vain kuvitella kuinka saatanallisen kuormittavaa on olla vaikeasti oireilevalle ylivilkkaalle lapselle 24/7 käytettävissä. Joo, ehkä pitäisi erota siitä ryhmästä? Jos porukka vaikuttaa Nina Mikkosen ja Kohti uutta -elokuvan "No separation, no sugar, no strollers" -fasistihippiäiti LN:n ristisiitoksilta, ehkä se ei ole meitsin paikka?
Ja en nyt edes aloita siitä, kun Fingerporissa Allan-niminen päähenkilön kaveri "puhalsi kuplia". Koska tästähän levisi toisessa ryhmässä laaja nillitys siitä, että nyt romaneita pilkataan ja sorretaan. Luulisi kaikkien huomanneen, että Jarla on suvaitsevainen ja antirasistinen tyyppi, joka rakastaa nauraa ahdasmielisille pöljille. Ärsyttää tuollainen tahallinen takertuminen ja tarkoitushakuinen mielensäpahoittajuus. Ja sitten Suvivirsigate. Tajuan niitäkin, jotka haluaisivat olla kuulematta Suvivirttä tai muutaa sanat maallisiksi. Mutta ärsyttää huomata, miten se oma viiteryhmä leimaa Suvivirttä kannattavat (kuten minut) idiooteiksi Mannerheim-öyöyöy-suami leiona paita -porukaksi. Ihme älyllistä epärehellisyyttä ja olkinukkeilua olla kunnioittamatta muiden näkemyksiä sen vertaa, että niihin voisi reagoida asiallisesti eikä leimata vastapuolta tyhmäksi.
Joopati joo. Kello on kohta neljä aamulla. Ei ihan tosiaan kannata sitä espressoa juoda iltapalalla, vaikka kuinka maistuisi itseleivotun mutakakun kanssa.
Tästä jäi nyt vielä analysoimatta se yökylägate! Haluan kuulla yökylägatesta!
VastaaPoistaPäivähoidosta oon tavallaan samaa mieltä kuin sinä ja tavallaan eri mieltä. Tavallaan eri mieltä: olen kuvitellut, että subjektiivinen oikeus on lapsen oikeus, ei vanhemman. Tavallaan samaa: jos itse olisin vaikka työttömänä pätkän, takuulla lapsen hoitoviikko lyhenisi radikaalisti. Mutta sen perusteella, miten itse toimisin, en voi oikein yleistää mitään järkeviä sääntöjä, joiden mukaan muidenkin olisi toimittava.
Mutta kauheinta minustakin on kyllä sellainen keskustelun tyyli, jossa pitää kaivaa poterot rintamalinjan jommallekummalle puolelle ja ampua kovilla. Ja tällaiset kaltaiseni (ja ehkä sinunkin kaltaisesi?) keskilinjalla puolia ja puolia näkevät ammutaan surutta rintamakarkureina.
Joo, yökylägateen kuului sellaisia äänenpainoja, että puolitoistavuotias ei voi mennä pariksi yöksi isänsä kanssa mummolaan yökylään, vaikka äiti on raskaana ja tarvitsisi lepoa, koska "ensisijainen kiintymyksenkohde". Ja isä ei tässä keskustelussa kelvannut, koska ensisijaisuus. Siinä tuli sitten monelta heitettyä aika tylyäkin läppää siitä, miten hc-vaistomutsit tekevät isästä tahallaan statistin omimalla lapsen. Oli aika ilkeääkin läppää siellä, mutta feministinä itsekin ihmettelen sitä äidin ylivertaisuuden korostamista kun ei puhuta vauvasta vaan isosta taaperosta.
PoistaMulla on tähän kiintymysvanhemmuuteen kahtiajakoinen suhde. Kannatan monia sen piirteitä ja vieroksun ajatusta, että lapsia pitäis koko ajan kauheesti koulia ja vierottaa. Oon päästänyt tän koiraemouteni valloilleen oikeestaan vasta Juhannuspojan kanssa. Me pyörittiin mun viimeinen kotiäitivuosi aika paljon näissä porukoissa ja sain paljon hyviä ajatuksia, mutta sitten taas toisaalta huomasin, ettei sekään porukka toimi aina omien ihanteidensa mukaan. Oli esim hassua huomata olevansa vähemmistössä äitinä, joka pitää molemmat lapsensa kotihoidossa, tosi monilla oli esikoinen tarhassa. Enkä sitä tuomitse, koska oli erilaisia tilanteita, haasteita, unettomuutta jne. Mutta sehän tuntuu olevan ihmisluonnolle hyvin tyypillistä, että omia ideologioita venytetään niissä asioissa, jotka itselle tuntuvat hankalilta, ja ollaan sitten muissa ideologian teeseissä sitäkin tiukempia. Tätähän tekevät kaikki, ja se on inhimillistä, mutta perus-auktoriteettivihamielisena mua aina alkaa herkästi sylettää tuomitseminen jos siihen ei tuomitsijataholla ole "varaa". Etenkin kun mun olisi just tässä yökyläasiassa itseni ruveta todella pyhäksi ja yläpuolelle asettuvaksi: meidän lapset ei ole koskaan olleet yökylässä, paitsi nelivuotias kerran mökillä isovanhempien kanssa. Että ei oo niitä riistetty ensisijaisen kiintymyksenkohteensa luota tavalla, joka voisi oireilla pitkään. Mutta eipä huvita. Yökylättömyys johtuu siitä, että yökyläilyttäviä tahoja ei oikein ole, eikä me olla koettu tarvetta niille hirveesti.
Vastaan tohon päivähoitoasiaan Saaran vastauksessa, kun se sopii hyvin myös vastaukseen Liinalle :)
Tänks! Musta on ollut aina kiinnostavaa kuulla näistä, koska meidän lapsihan on ollut yökylässä jo alle vuoden ikäisenä (mummolassa). JA YLI YHDEN YÖN JO SILLOIN. En osaa pitää sitä vieläkään mitenkään kauheana - nyt sillä on monia kiintymyksenkohteita ja se jos mikä on siistiä.
PoistaJos joku hc-vaistomutsi hyökkää mun kimppuun, lyön sitä laumaeläintoiminnoilla päähän :D
Mä en myöskään oikein tajua sitä "se hylkäämiskokemus voi oireilla vasta aikuisena" -läppää. Niinku wat? Kun kyseessä on joku sellanen, että äiti on yhden yön poissa? Eihän lapset sentään mitään hauraita ming-vaaseja ole, muutenhan ne menis pilalle käytännössä kaikki ennen kouluikää. Siihen uskon, että meitä kolkytplus-ihmisiä on traumatisoitu vauvana epävauvantahtisilla käytänteillä (esim mun vanhemmat reissasi ulkomailla kun olin nelikuinen ja mua hoiti masentunut ja vihamielinen satakuntalaismummo - olin kuulemma kovasti häirinnyt sitä itkemiselläni) ja tuontyyppiset kuviot jättää varmasti jälkensä ihmiseen. Mutta ei ny herrajumala se, että kyseessä on läheiset ja rakastavat ihmiset. Ärsyttää tossa kyseisessä ryhmässä sekin, että siellä lyödään aina omalla kokemuksella muita päin pläsiä. Kuulun myös YSV-foorumille ja oon siellä nykyään aika aktiivinenkin, mutta en oo siellä törmännyt samanlaiseen fasismiin, varmaan siksi, että se on niin laaja ja moniarvoinen porukka.
Poista.
VastaaPoistaMitvit. Kirjoitin pitkän kommentin, ja se katosi! Äääägggghhhhh.... No joo, uusi yritys.
VastaaPoistaOon tavallaan samaa mieltä, että rakenneuudistuksena päivähoito-oikeuden muutos ei ole suuren suuri, ja yksittäisenä tekona ei pelasta meitä kestävyysvajeelta. Mutta osana suurempaa kokonaisuutta se on tarpeen, ja vastaavia saavutettujen etujen karsimisia tultaneen tarvitsemaan muillakin alueilla. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden osa-aikaistaminen on kuitenkin mielestäni hyvä juttu, sillä se on lapsen etu. En ole koskaan tajunnut ajatusta, että omien lasten hoitaminen olisi niin raskasta, ettei sitä tavallinen ihminen pystyisi tekemään. Erityistapaukset ovat erityistapauksia, mutta niiden perusteella ei pitäisi luoda kaikkia koskevaa normia.
Mutta siihen tartun, kun sanoit päivähoidon olevan ensisijaisesti työssäkäyvien ja opiskelijoiden lapsille tarkoitettu. Näinhän meillä on kai tapana ajatella, ja se on mielestäni ongelmallista etenkin silloin, kun kuvitellaan päivähoidon olevan synonyymi varhaiskasvatuksen kanssa. Lasten säilytyspalvelua eivät tarvitse perheet, joilla on toinen vanhemmista kotona, mutta varhaiskasvatuksen pitäisi olla _lapsen_ oikeus. Tällä linjalla ovat myös päiväkotiaiheesta tunteita kuumentaneet Liisa Keltikangas-Järvinen ja Marjatta Kalliala (LKJ puhuu yli 3-vuotiaista ja MK yli 4-vuotiaista lapsista, eli ihan pienistä lapsista ei ole kyse). Kallialalta olen juuri saanut luettua loppuun kirjan Lapsuus hoidossa, jonka mukaan laadukas varhaiskasvatus ei tällä hetkellä kovin monessa päiväkodissa toteudu, mutta se onkin sitten eri tarina (josta lisää omassa blogissa, jahka ehdin kirjoittamaan).
Kärjistävä ja leimaava keskustelu on ärsyttävää, mutta tavallaan ymmärrän, mistä se tulee. Kun ongelmat ovat monitahoisia ja vaikeita, on suuri houkutus sulkea silmät ja yrittää silti ratkaista ne yksinkertaisesti. Ja kun järkiargumentteja ei ole, astuu peliin hyvä-paha-akseli, jossa kaikki toisenlainen ajattelu leimataan vääräksi. Onhan se älyllistä epärehellisyyttä ja pirun ärsyttävää, mutta ehkä se ei satu päähän yhtä paljon (paitsi sitä, joka joutuu ryöpytyksen kohteeksi).
Aina joskus tuntuu, että me superhyvinvointivaltion kasvatit otetaan asiat liikaa itsestäänselvyyksinä. Ja harvemmin muistetaan kiittää, mutta purnata kyllä. Päivähoito on todellakin kriisissä, ja siksi mua tympäisee tää oman viiteryhmän "tofua tarhoihin" -epäoleellisuuslänkytys. Vitut tofusta. Sitä voi antaa kotona. Se, mitä päivähoitoon tarvitaan, on pysyvä henkilökunta, pienemmät ryhmäkoot ja laadukas varhaiskasvatus.
PoistaMeidän lasten nykyinen (yksityinen) päiväkoti on esimerkki siitä, että päivähoito tosiaan on varhaiskasvatusta. Siellä tarjotaan virikkeitä, joihin me ei aina kotona edes pystyttäisi, eikä osattaisi. Ja ideaalitilanteessahan se toteutuu jokaisessa päiväkodissa, mut täällä Stadissa homma ei näytä menevän ihan niin.
Joo, Facebookissa keskustelu poteroituu niin herkästi. Se on jotenkin absurdia huomata se itsestään keskustelijana, kun kahdessa erillisessä, samaa aihetta käsittelevässä debatissa edustaa 1) kotihoitomyönteisyyttä 2) päivähoitomyönteisyyttä. Ja sitten sitä onkin vaikeaa tinkiä näkemyksistään ilman että vaikuttaisi siltä, että ostaa nyt sen toisen näkemyksen kokonaisuudessaan. Vaikeeta o!
Seurasin keskustelua sivusilmällä täältä pohjoisemmasta maakunta-Suomesta.
PoistaKiinnostaisi, että minkälaisia juttuja ovat nuo varhaiskasvatusjutut joita kotona harvemmin tarjotaan?
Kiittäen,
-maakuntamamma
Moi maakuntamamma!
PoistaNo tuolla Montessorissa on paljon niitä erilaisia montessorivälineitä, jotka opettaa laskemista ja lukemista leikin varjolla. Ja niillä on tämä herkkyyskausi-teoria, jonka mukaan lapsille tarjotaan virikkeitä. Sinälläänhän ihan tavallisessakin tarhassa (meidän kuopuksella oli siis tosi hyvä ryhmä, kuten pienten ryhmät usein on) askarrellaan paljon enemmän kuin monissa kodeissa (esim meillä, vaikka oonkin ns visuaalisesti suuntautunut), tanssitaan pianon tahdissa jne. Sellaista varhaiskasvatuksen ammattitaidon ilmentymää. Näinhän ideaalitilanteessa toimisi jokainen päiväkoti, että tosiaan olisi kyse siitä laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.
Mä odotan uteliaana sitä miten meidän hoitokuvioille käy kun syksyllä "isojen poikien" olisi tarkoitus mennä hoitoon 3 pv x 6 h/vko (isoinhan on nyt on ollut marraskuun lopusta kotona ja pienempi sitten aloittaa 2,5-vuotiaana. Ja olen rehellisesti sanoen sitä mieltä että tekee tuolla meidän nöösimarttyyrille ihan hyvää olla vähän oman ikäisten kanssa). Koska en tiedä millaisia tunti/aikarajoituksia on tulossa (as if ikinä pitäisin 40h/vko lapsia hoidossa jos olisin itse kotona, enkä tiedä yhtään perhettä jossa näin olisi toimittu), ja ihan oikeasti tarkoitus olisi opiskella beebiksen kanssa (jostain syystä 4 kk kanssa on vähän helpompi käydä vaikka kandisemmassa kuin 4v ja 2 v ja 4kk-kombolla, vaikka tämänhän suurin osa ihmisistä tajuaa, mutta ei välttämättä meidän mulkku päiväkodinjohtajatar, pardon my French).
VastaaPoistaMä olen ollut tosi tyytyväinen meidän kaikkiin ratkaisuihin, etenkin nyt siihen kun molemmat pojat olleet kotona nämä kuukaudet. Uskon että 99% vanhemmista riittää - ilman lakiakin - se osa-aikainen "virikehoito", mutta jotenkin pelkään jo valmiiksi millaisia supistuksia tässä on luvassa jatkossa (puhumattakaan siitä miten kotihoidontuen jakautuminen hämmentää jo valmiiksi tässä meidän kuviossa, jossa molemmat opiskelee ja mä käyn töissä ja nostan silti kht:tä).
Suvivirsigateen mä eksyin väittelemään aivan liian monessa yhteydessä, Fingerporigaten olin kokonaan missannut (enkä 1/18 romanina vetänyt hernettä nenään). Yökylässäkin esikoinen oli jo 4 kk iässä ja silleen suht normaali se on. Ihanaa kun vanhemmuus ja ideologiat ei enää kauheesti kuumenna tunteita! Omia siis.
Ihanaa kun vaikka sä postaat harvoin niin aina on sellaista asiaa, mihin tarttua ja tulla itse avautuu (rakentavaa, eiks je!). :D Mutta siis postaa toki useammin.
Joo, kyllä ton ikäset tarhasta hyötyy, näin mä kans kelaan. Susta voi tulla sit sellanen yliopiston liinamutsi! Imetät siinä liinassa ja kirjotat muistiinpanoja samalla!
PoistaJoo, sehän tossa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisessa kuumottaa, että onko se alku seuraaville rajauksille ja minkälaisille? Mun lapsuudessahan kunnalliselle päivähoidolle oli tulorajat. Toivottavasti siihen ei koskaan mennä takaisin, sitten se menis siihen rupusakki vs fiinimpi porukka -mentaliteettiin, mitä kuulemma ainakin mun lapsuuden pikkukaupungissa oli.
Mä olen noista tosi ideologisista vaistovanhemmista joskus kyynisesti miettinyt, että ne kasvattaa tulevia uhmakkuushäiriöisiä pikkuhitlereitä povellaan (sananmukaisesti, pitkä imetys ja silleen, ehehhehee). Jos lasta ei koskaan opeteta sietämään pettymyksiä tai hetkellistä epämukavuutta, jos lasta kuunnellaan liikaa siten, että se joutuu ottamaan vastuuta liian isoista asioista eikä kukaan turvallisesti ohjaa sitä uuteen vaiheeseen (esimerkiks vaikka nyt omassa huoneessa nukkuminen), sehän ahdistuu ja stressaantuu.
Mua häiritsee tässä päivähoitoasiassa se, että se korostaa sitä, mikä on Suomessa aina ollut ja nähtävästi tulee jatkossakin olemaan linjaus, eli päivähoito on lasten säilytystä varten, ei varhaiskasvatusta. Itse mä olen sillä linjalla, että yli 3-vuotiaat kyllä hyötyy hyvästä varhaiskasvatuksesta (ja pienemmätkin voi hyötyä), ja sen pitäisi olla lapsen oikeus, niin päättäjien kuin vanhempien näkökulmasta. Sitten voidaan ajatella, että siihen varhaiskasvatukseen on oikeus vaikka 20 tuntia viikossa, ja säilytyspalveluihin siinä tapauksessa että vanhemmat on töissä tai opiskelee tai kotona on jotain ongelmia.
VastaaPoistaVertaan taas Ranskaan, jossa 3v. alkaen "koulu" on ilmainen, kaikille on löydyttävä paikka ja koko ikäluokka siellä onkin, eikä kellekään tulisi mieleen komentaa esim. 5-vuotiasta kotihoitoon siksi että äiti sattuu olemaan vauvan kanssa kotona. Ryhmät on siellä usein ylisuuria ja monet lapset on tosi pitkää päivää, mutta näinhän sen ei tarvitsisi Suomessa olla. Ranskassakin varsinaisen koulupäivän pituus (joka siis on sitä varhaiskasvatusta) on 6 tuntia, loppuaika ollaan lastenhoitajien kanssa puuhastelemassa ilman sen ihmeempiä tavoitteita, jos vanhemmat on töissä.
Joo, mä olen kanssa sillä hyötymis-linjalla, vahvasti. Oon itse esimerkki lapsesta, joka olisi nimenomaan hyötynyt päiväkodista perhepäivähoidon sijaan. Olin ainoa lapsi ja melko yksinäinen ja ne tärkeät ryhmätaidot tuli opittua vasta koulussa. En kyllä tunne ketään, joka pitäisi lastaan kotona eskari-ikään asti, mutta kuulemma noissa maakunnissa on paljonkin niitä äitejä. Varmaan paljolti halvempien asumiskustannuksien ja vähempien duunitilaisuuksien takia.
PoistaMe kun syksyllä vakavasti harkittiin sitä Hollantiin muuttoa (on se vieläkin mahdollisuus) oli hurjaa tajuta, että esikoinen menisi siellä kouluun ja kuopuskin pian. Ja tosiaan oon antanut itseni ymmärtää, että nää koulut poikkeaa käytännöiltään päiväkodeista jonkun verran.
Hei jes, kaikki puhuu päivähoidosta! Mäkin, mutta vaan ihan omista hoidoistani :)!
VastaaPoistaMua kanssa jotenkin ahdistaa kaikki gatet ja lähipiirin "päivähoito on saatanasta" muut natsimutseilut kovaan ääneen, tai ylipäätään sellanen Just turhan vääntäminen, äh.
Suvivirsi, en edes jaksa aloittaa.
Taikinanaama, joo gatet, yh. Tuolla fb-ryhmässä missä olen, on ihan omanlaistaan porukkaa. Osa on tietenkin fiksia ja kuuntelevaa, mutta mukana on myös rokotevainoista, muita äitejä kauhistelevaa, päivähoitoparanoidia ilman mitään asiantuntemusta, syyllistävää ja vielä osin melko ignoranttia porukkaa. Oikeesti, fanaattisuus ja tyhmyys on sellainen yhdistelmä, että hnnnnngh. Vähän niinkuin ne kaikkein lehmimmät miikkari-mutsit joilla se miikkarihomma on korvattu parilla pikkasen väärin tajutulla kiintymysvanhemmuuden teesillä. Eroankin nyt siitä ryhmästä, ettei taas ala vituttaa :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista